Suuren urheilujuhlan tuntua

Eilen oli kuntamme koulujen väliset hiihtokilpailut, joihin minäkin matkasin omiani, ja heidän luokkakavereita, kannustamaan. Keli oli mitä komein; aurinko paistoi ja hanki kimmelsi. Yöllä oli taas ollut pakkasta lähes 30 astetta, kisan pakkasraja oli 17. Onneksi aurinko jo lämmittää niin ihanasti, että kisan alkaessa pakkasta oli vain kymmenkunta ja kisat siis saatiin käyntiin vaikkakin keli oli hieman nihkeä.

4. luokan poikien 2 km vapaan tyylin lähtö on tapahtunut. 

Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Muistelin omia kouluaikojani, millaista pakkopullaa hiihto silloin olikaan. Täällä Lapissa hiihtoon suhtaudutaan yleisesti mielestäni aivan eri tavalla, positiivisesti. Jopa ne, jotka päälajinaan harrastavat rinnelajeja, olivat eilen innolla mukana ja sijoittuivat erinomaisesti näissä karkeloissa!

Itse muistan viitosluokalla tehneeni päätöksen, etten hiihdä enää IKINÄ. Onneksi huonoja päätöksiään voi myös pyörtää, kuten minä olen hiihdon osalta sittemmin tehnyt.

7. luokan poikien 3 km vapaan tyylin lähdöstä...

...ja maalista. Onko tutun oloista makoilua? Olympialaisten naisten hiihdostako ottivat mallia?
Siellähän Aikku muiden mukana makasi maalissa ja päätyivät "kaikkensa antaneina" maailmalla lehtikuviin.

Sain viime viikolla vihdoin hankittua kaksikerroksiset rattaat. Eli taapero yläkerrassa, alakerrassa makuupussissaan nukkuu 3 kk:n ikäinen vauvamme. Taapero kannusti jo ahkerasti isoveljiään, jotka molemmat voittivat omat sarjansa. Kuvassa 4. luokan voittaja, 7. luokan hiihtäjä oli tässä vaiheessa vielä odottelemassa omaa latuvuoroaan. (Olen pojista kyllä erittäin ylpeä mutta kredittejä heidän hiihtotaidoista täytyy antaa ihan muualle...) Huom. taaperolla isoimman veljen Chelsea -pipo, tärkeääkin tärkeämpi juttu tässä viime aikoina.

Koululaisille oli järjestetty torstain kunniaksi hernekeittoruokailu kisapaikalle. Ystäväni puolestaan oli järjestänyt gourmet-buffetin autonsa peräkonttiin perheelleen ja sinne minäkin päädyin kuokkimaan. Hirvenlihaa kahdella tapaa, kirsikkatomaatteja, parsakaalia, kahvia... Nam nam nam. Melkoista luksusta, tällä kertaa ei tarvinnut (eikä ollut tarjollakaan) kisamakkaroita syödä :)

Aamulla lähtö kotoa kisoihin oli melko nopea. Joten kotiin päästyämme oli aika tiskata. Onneksi minulla on nykyään apuri jo tässäkin touhussa, itselleni jää (lähes) sivusta seuraajan rooli. Puhdasta tuli, toki "rapatessa roiskui" ja minulle jäi pöydän, lattian, ikkunan ja tuolin kuivaus.