Tervetuloa meille!

Tervetuloa meille!
Koti

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Hyvää joulua!

Joulurauha on julistettu ja hiljennymme joulun viettoon (ja pukin odotukseen).

Kuusi koristeltiin illalla. Jo kolmatta vuotta meillä on nämä samat aidot kynttilät. Kirjaimellisesti siis samat. Emme ole uskaltaneet niitä sytyttää, mutta emme ole raaskineet tähän tupaan sähköisiä kynttilöitäkään kuuseen laittaa. Sitten joskus kun pienet pojatkin ovat riittävän isoja etteivät a) kaada kuusta b) polta omia sormiaan, sitten sytytän nämä oikeasti!



Joulupukkia tosiaan meillä odotellaan vielä, mutta porot ovat jo saapuneet pari päivää sitten tuohon pihalle kuopimaan. Mikäs siinä, jouluista ja hauskaa, toki hieman sotkevia piha"lemmikkejä" toki ovat.


Perheen nuorimman tontun jouluaattoaamun poseerauksen myötä, oikein hyvää joulua kaikille täältä Piisin ja Pankon lämmöstä (ja Lapin lähes -30 asteen pakkasesta)!


maanantai 1. joulukuuta 2014

Joulutervehdys 1940 -luvulta

Viime yön aikana meillä koristeltiin talo joulukuntoon. On possua, nisseä, sydäntä, palloa, tonttua, poroa ja valoja. Huh. Kirjoitettuna kuulostaa varsinaiselta hässäkältä. On lasten askarteluja, lahjaksi saatuja ja ostettuja esineitä.

Erikoisin on kuitenkin kuvan joulukortti. Löysimme sen talostamme vanhan kaapin uumenista. Kortti on kirjoitettu 1940 -luvulla, varmasti heti pian Lapin sodan jälkeen. Kortin osoitekenttään on hauskasti kirjoitettu saajan nimen alle "Kuusijuhla", ja sen lähettäjästä ei ole varmuutta. Kortin saajaa, Mairea, pääsin välikauden kautta jututtamaan, mutta hänkään ei enää muistanut keneltä Inkeriltä kortin on saanut eikä miten kortti on tänne taloomme päätynyt.


Mairen sisko, Aino, on asunut tässä talossa, joten ehkä kortin saaja tuli järven yli siskonsa luo kyläilemään koulun kuusijuhlan jälkeen ja unohti kortin tänne. Ja nyt, 70 vuotta myöhemmin, tämä joulukortti on ripustettuna tupaamme kunniapaikalle.


Eteinen sai tänä vuonna jouluisen ilmeen. En ole runsauden ystävä, vaikka tästä valoloistosta ja koristeiden monipuolisuudesta näin voisikin päätellä.


Lasten jouluisia askarteluja vuosien varrelta on ripoteltu ympäriinsä:





Alla kuvassa mieheni lapsena, reilu 30 vuotta sitten, tekemä tonttu (johon eilen onnistuin saamaan särön!). Tälle tontulle on kaksi ja puolivuotiaamme tänään useamman kerran käynyt kertomassa joululahjatoiveensa; muumitalon. Pukin kirjeet on siis niin eilistä päivää, kun kerran homman voi hoitaa kertomalla toiveet ikkunassa olevalle tontulle. Tai kuten neljätoistavuotiaamme aikoo: "taidan laittaa pukille tekstarin".