Sain häkellyttävän ihanan palautteen blogistani, kuinka on ihana lukea meidän arjesta kun se on niin seesteistä. Hmm. Hymyilytti ja hieman hävettikin, olenko hieman kaunistellut totuutta?
Esimerkiksi eilen oli tarkoitukseni postata viikonlopun tekemisistämme, tyyliin miten ihanaa ja mukavaa oli viikonloppuna puuhata yhdessä lasten kanssa. Ja olihan se, ihana kotona vietetty viikonloppu.
Mutta postauksen kanssa toisin kuitenkin kävi. Eilen ei ollut hetken rauhaa kirjoittaa postauksia. Taapero sairastui flunssaan. Vauva puolestaan oli päättänyt jättää kaikki päiväunet väliin. Ja pulautella.
Jätin kymppivuotiaan lastenvahdiksi ja lähdin pikaisesti apteekkiin ja kauppaan. (Tähän aikaan vuodesta kylällämme oleva apteekki on auki 7 päivää viikossa, hiljaisempina aikoina sairastuminen onkin ajoitettava tiistaille tai perjantaille, tai muutoin jää ilman lääkkeitä.) Matkalla kylälle tajusin lähteneeni liikkeelle vanhassa, lähinnä puiden kantoon soveltuvassa takissa, ilman mitään ehostusta/meikkiä tuoksuen lähinnä (isolle) pulautukselle. Hehkeä kotiäiti seesteisessä arjessaan.
Mutta siitä viikonlopusta:
Päivät suunniteltiin hyvin
Leikittiin legoilla
Käytiin kiihkeä pihapeliturnaus
Jännitettiin Kaisan ampumahiihtoa telkkarista (cupin voitto, onnea Kaisa!)
Syötiin hyvää ruokaa
Ja osa meistä pudotti lunta talkoissa erään mökin katolta. Junnut keräävät rahaa päästäkseen kesällä jalkapalloturnaukseen Tanskaan. Poikamme toteamus: "varmaan ollaan ainoita, jotka lumitöitä tekemällä rahoittavat matkaansa jalkapalloturnaukseen."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti