Tapetit seinillä

Aloitin blogin pidon muutama viikko sitten. Tuolloin olimme aloittaneet talossamme pienen remontin, tarkoituksena lisäeristää osa huoneista.

Melkoisen työlästä on tämä remontti. Vaikka itse en juuri tee mitään, vaan asialla on oikeat ammattilaiset. En ole koskaan tajunnut, miten pitkään tapetointi vie, tai siis mitä kaikkia vaiheita siihen kuuluukaan. Ensin puukuitulevyjen epätasaisuudet tasoitettiin, sitten pohjamaalattiin. Pohjamaalin päälle laitettiin alustapetti, joka taas maalattiin samaan väriin kuin itse tapetti. Vasta kaiken tämän jälkeen päästiin itse tapetointiin. Huh, olipa urakka (vain katsoa vierestä siis).

Tässä nyt kuitenkin jo joitakin kuvia, vielä on pitkä matka valmiiseen mutta jonkinlaista "vaiheessa" -kuvaa luomaan käsitystä siitä, mitä tehdään:

Kaikki tapettimme ovat Pihlgren&Ritolan paperitapetteja. Toimitus www.tapettitalo.fi

Yläkerran tapetiksi valitiin viherä-ruskea-valkoinen raita. Yläkerrassa meillä on isojen poikien makuuhuone ja oleskelutilat sekä jatkossa myös "kirjasto". Siksi yritimme valita sinne tapettia, joka sopisi kaikkiin mainittuihin tunnelmiin. Tapetit valitsimme täysin nettikuvien perusteella. Tästä yläkerran tapetista minulle tulee jotenkin lapsuus mieleen, en vain muista miten! Jossakin olen tähän tapettiin lapsena "törmännyt", mutta missä, sitä en keksi.

Alakerran kammarista tulee pienten (iät 1 vuosi 8 kk ja 7 viikkoa) poikien huone. Tähän huoneeseen valitsimme iki-ihanan pöllötapetin, johon olen erityisen ihastunut! Tapetin voi laittaa kahdella tavalla, joko niin että isot pöllöt ovat kohdakkain kuten meillä, tai sitten niin että isot ja pienet pöllöt vuorottelee. Kammarin lämmönlähteeksi tulee Nunnauunin Genius -pönttöuuni, kuvissa vielä paketissa mutta toivottavasti jo ensi viikolla käytössä.

Eteisen punavalkoraidallinen tapetti on myös ihmeen tutun oloinen. Ehkä tunne johtuu siitä, että tämä tapetti sopii minusta niin kivasti eteisen punaiseen lattiaan, kuin olisivat aina olleet näin.

Nyt jatketaan sitten tilojen viimeistelyn kanssa. Polttelisi jo kovasti päästä kalustamaan tuo pikku poikien kammari, mutta täytynee odottaa ensi viikkoon että saadaan tuo tulisija myös asennettua.

Etelän terveiset

Mieheni tuli eilen työmatkalta etelästä, siis Rovaniemeltä. Hänellä oli mukanaan ihana tuliainen: Choco Delin suklaalevy, jossa on höystönä kuivattuja karpaloita. I love Lapland -tuotteita, oivia tuliaisia myös täältä pohjoisesta etelään vietäväksi! Samasta sarjasta löytyy paljon muitakin herkkuja, kuten muistaakseni ainakin teetä, hilloja, marmeladia sekä ruis- ja näkkileipää. Kerran hän toi tuliaisena tuota näkkileipää. Se on ihanan ohutta, todella herkullista sellaisenaan mutta etenkin, kun päälle levittää oikeaa voita.

Koulumatkalla

Lappilaisilla koululaisilla saattaa olla joskus pitkätkin koulumatkat, parhaimmillaan jopa 80-100 kilometriä suuntaansa. Nykyään ei enää asuntoloissa asuta, vaan pienetkin koululaiset kulkevat tuon matkan yleensä taksilla tai bussilla. Itse en halunnut, että lapseni istuisivat aamuisin bussissa yli tunnin, niinpä muutimme tunturista toiseen vanhimman lapsemme tullessa koulunaloitusikään.

Yläkoulu on kuitenkin kirkonkylällä ja vaatii jo päivittäisen bussissa istumisen. Bussipysäkille matka taittuu nopeammin potkukelkalla kuin kävellen, mutta vaaranahan on, että joku ottaisi potkukelkan tienvierestä mukaansa päivän aikana. Yläkoululaisemme ratkaisu on pyörän lukko. Tässä koulumatkaa Lapin tyyliin:





Alakoululaisen koulumatka on tietä pitkin kaksi kilometriä, mutta järven yli matkaa on vain puolisen kilometriä. "Hiihdin kouluun kesät talvet" -sanonta on meilläkin liioittelua, mutta osittain jopa totta. Nelosluokkalaisemme pakkaa koulutavarat reppuun ja jäätilanteen salliessa hiihtää järven yli kouluun. Niinä päivinä, kun koulun liikuntatunnilla on luistelua kuten eilen, on rinkassa koulukirjojen lisäksi mukana luistimet, kypärä, hanskat, kaulasuoja ja toisen sauvan virkaa toimittaa jääkiekkomaila. Isoveli tämän tavan aikoinaan aloitti. Lisäksi mukana pitää välitunteja varten olla tietenkin Sorelit.

Lähdin eilen koirien kanssa nelosluokkalaista vastaan järvelle. Koirien suuri riemu oli juosta umpihangessa vapaina! Järvellä oli uutta lunta parikymmentä senttiä, meidän koirien kohdalla sellainen lumimäärä tarkoittaa sitä, että lunta on kaulaa myöten.

Latu ja rantapusikkoa.

Koululainen saapuu.

Maila toisessa, sauva toisessa kädessä. Koti häämöttää jo.

Asiaa heinäseipäästä

Talon, tai pikemminkin tilan, mukana saimme muun muassa useamman sataa heinäseivästä. Muutamille olemme keksineet jatkokäyttöä, muutama on ihan "näytösluontoisesti" pihalla alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan, eli heinäseipäinä.

Osa nojaa saunan seinää vasten odottamassa uusia ideoita, osa pihalla muutoin varastoituna, osasta on rakennettu aitaa. 

Tässä muutamia jatkokäytössä:

Verhotankona makuuhuoneessa

Lyhtytolppana

Lapsiportin pylväinä

Otan mielelläni ideoita vastaan miten muutoin näitä voisi käyttää!

Talo

Kuten esittelytekstissä mainitsen, talo sijaitsee Lapissa ja on peräisin 1880-luvulta. Ihan tarkkaa rakentamisvuotta meillä ei ole tiedossa, emmekä sitä ole talon hirsistä löytäneet kirjoitettuna (tosin emme itse ole tehneet ns. "pelastusremonttia" joten kurkihirsi, jossa rakennusvuosi usein on kirjoitettuna, on kattorakenteiden alla piilossa).

Talo on kylämme ainoa ennen sotia rakennettu, nykypäivään asti säilynyt talo. Lapin sodassa 1945 saksalaiset polttivat kylän kokonaan, mutta sijainti järven takana pelasti tämän paikan. Paikalliset olivat täällä neuvokkaita eli poistivat lossin käytöstä poistuessaan itse paikalta.

Talon rakenteista löytyneitä sanomalehtiä tauluna - Pohjolan Sanomat 1922

Seuraavan kerran talo oli lähellä tuhoutua joutuessaan muutamaksi vuodeksi "grynderin" omistukseen, tuolloin tarkoituksena oli rakentaa tilalle loma-asuntoja. Talon, ja meidän, onneksi tulivat lamavuodet - loma-asunnot jäivät rakentamatta, talo purkamatta ja tila siirtyi seuraavalle omistajalle, eli talon varsinaisen pelastustyön tehneelle taholle. Tämä meitä edeltänyt omistaja on tehnyt vaativamman työn: uusinut katon, kengittänyt talon uudelleen koska toinen pääty oli jo tippuneena, uusinut rikkoutuneet ikkunat, paikannut huonoksi menneet hirret, vaihtanut lattiaeristeitä ja rakentanut talon yläkerran lämpimäksi tilaksi. Siis tehnyt lähes kaiken sen työlään ja kriittisen, jättäen meille vain sisustuksellista ja käyttömukavuuteen liittyvää korjailtavaa.

Itse kävin tutustumassa tähän taloon jo yli kuusi vuotta sitten ja hurmaannuin välittömästi talon tunnelmasta. Viisi vuotta myöhemmin saimme kuin saimmekin talon omistukseemme! Olemme nyt asuneet tässä siis reilun vuoden. Ensimmäinen talvi oli opettelua - etenkin lämmitys on kovilla pakkasilla, puhumattakaan voimakkaalla tuulella, välillä hieman työlästä.

Lämmitysmuotoina meillä on varsinainen cocktail: puu, kaasu, pelletti ja sähkö.Tuvassa on iso leivinuuni ja piisi eli avotakka - alkuperäinen 1880-luvulla rakennettu kokonaisuus, joka on edelleen jokapäiväisessä käytössä. Uuninluukun korjaaja totesi, että "tätä takkaa on aikanaan rakennettu varmasti koko kesä, niin iso ja työläs tämä on ollut". Leivinuunin lämmitys oli etenkin opettelua vaativaa, ensimmäisellä kerralla lämmitimme niin, että yläkerrassa piipun vieressä kattopaneelit kuumeni. Nyt olemme oppineet lämmittämään uunia niin, että uuni, ei pelkästään piippu, lämpenee ja varaa lämpöä etenkin seuraaviin päiviin. On uunissa paistettu jo joulukinkkukin kahtena jouluna, on muuten olleet hyviä! :)

Talon historiasta tiedämme melko niukasti, jotain olemme toki kyläläisiltä kuulleet, kuten sen, että tuvan katon kolo on haulikolla ammuttu: talon asukas oli juhlimisen seurauksena väsähtänyt tuvan sohvalle ja siinä oli kärpänen alkanut pörrätä hänen ympärillään, ärsyttäen väsynyttä juhlijaa. Tarina ei kerro olisiko kärpäslätkää ollut saatavilla, ei ilmeisesti, koska oli mies turvautunut haulikkoon, mutta kuulemamme mukaan kärpäsen sai kuitenkin hengiltä. Tarinan innoittamina sijoitimme kärpäs-palovaroittimen kolon viereen.

Tapetit saapuivat

Tapetit saapuivat! Nyt jännittää, ihan pian toivottavasti nähdään, miltä näyttävät seinällä. 

Nopea oli toimitus myös tänne Lappiin. Voin suositella: Tapettitalo.

Remontti etenee - tapetteja odotellessa

Tapetit on laitettu postin kuljetettavaksi perjantaina, joten tällä viikolla pitäisi niiden olla perillä täällä pohjoisessa. Ihanaa, en meinaa malttaa odottaa!

Perjantaina saatiin valmiiksi lisäeritys, joka tehtiin nyt alakerran toiseen kammariin, yläkertaan sekä eteiseen, josta alla olevat kuvat. Seuraava vaihe on siis tapetointi.

Eteisessä on punainen lattia - mieheni nimipäiväyllätys minulle viime kesältä. Eteisessä on myös portaat yläkertaan. Portaiden ja kaiteiden toteutus on mieheni suunnittelema ja paikallisen yrityksen toteuttama. Meistä tuo kokonaisuus onnistui hyvin, joskin toimitusaika venyi pitkäksi lähes kahdella kuukaudella. Mutta sehän ei talon nuorisoa haitannut, he kulkivat yläkerran makuuhuoneeseensa tikapuita pitkin.

Aurinko!

Viikonloppuna saimme nähdä jälleen auringon, kahden kuukauden kaamoksen jälkeen. Eikä pelkästään vain yhtä, vaan upean haloilmiön myötä useamman! Reilu puolitoistavuotias poikamme totesi auringon nähdessään: "lamppu". Ja onhan se melkoinen lamppu tuo aurinko! Ihana lupaus tulevasta keväästä :)

Pakkaspäivän (-38 astetta C) haloilmiö

Talo illan hämyssä

Pakkasta lattian rajassa

Tänä aamuna ei riittänyt piisin lämpö; pienten lasten makuuhuoneeksi remontoitavan huoneen lattian rajassa oli pakkasta, 8 astetta. Nykyisissä asuintiloissa on toki lämmin, ei siis huolta. Mutta nyt lisäillään eristeitä seinien lisäksi lattiaan. Näin se homma etenee ja laajenee! Vai laittaisiko lapset jatkossa nukkumaan pankkolle?

Piisin lämpöä, pankkolta kurkistaa Viljami-tonttu.

Remontti

Remontti. Välillä tuntuu, kuin koko elämä olisi yhtä remonttia tai rakentamista. Ainakin jatkuvaa sellaisen suunnittelua. Kesällä rakennettiin mökillä terassia ja muuta pientä, nyt kotona remontoitu viikon verran saunarakennusta, ja eilen aloitettiin isompi remppa sisällä. Joku meitä järkevämpi saattaisi ehdottaa, että tällainen remontti olisi kannattanut tehdä kesällä tai syksyllä, ennen talvea ja pakkasia. Miehenikin totesi vajaa kuukausi sitten, että "enää ikinä en halua asua remontin keskellä". Ja nyt sitten kuitenkin saimme päähämme aloittaa tämän kaiken juuri nyt, kun neljäs lapsi on vajaan kuukauden ikäinen ja ulkona 30 astetta pakkasta. Mutta meillä lienee tapana tehdä hieman toisin. Tämän kaikenhan olisi voinut tehdä myös puolitoista vuotta sitten ennen kuin edes muutimme tähän taloon.

Tästä tämä kuitenkin nyt käynnistyy. Eli päätykammari muutetaan pienimpien lasten huoneeksi. Hirsisille ulkoseinille laitetaan 5 cm pellavaeristeet ja puukuitulevyt. Lämpöä tuomaan pystytetään uusi takka. Yläkertaan isompien poikien valtakuntaan tehdään samat lisäeristykset. Kamina heillä jo käytössään onkin. Kuvia laitan sitä mukaa kun remppa etenee. Ensimmäinen kuva alakerran kammarista, siis pienten lasten tulevasta makuuhuoneesta, joka aiemmin palveli meitä "kirjastona".

Tästä kirjoituksesta käynnistyy myös tämä blogini. Jännittää. Tunnustan, että blogien maailma on minulle melko vieras. Nyt lienee siis aika remontoida paitsi taloa, myös omia ajatuksia bloggaamisesta ja elämämme jakamisesta muiden ihmisten kanssa sosiaalisessa mediassa. Hurjaa.