"Uusi" ruokapöytä

Rakastan sisustamista. Ei, että siinä olisin kovinkaan hyvä. Mutta sisustuslehtiä on ihana lukea ja haaveilla...

Ja joskus sitä onnistuu ihan vahingossa. Niin kuin nyt tämän ruokapöytämme kanssa. Ehkä ei edes tule esiin näissä kuvissa niin hyvin, mutta olemme todella tyytyväisiä "uuteen" pöytäämme.

Uusi -sana on lainausmerkeissä, tässä pöydässä ei nimittäin ole mitään "uutta". Kaikki on vanhaa tai käytettynä saatua. Mutta sitäkin kauniimpi meidän mielestä.

Pöydän jalka saatiin veljeni avustuksella ystävältäni Helsingistä ja alunperin tarkoituksemme oli vain vaihtaa vanhat Ikean pukkijalat lasilevyn alta tähän metalliseen pöydänjalkaan. Hyvän näköinen siitäkin olisi tullut, mutta autotallin avajaisiin löysimme pöytälevyksi pihaltamme vanhan oven, jonka harjasimme puhtaaksi pölystä ja roskasta ja kas, siihen vanhan lasilevyn päälle asettamalla oli kokonaisuus valmis.

Ne Ikean pukkijalatkin oli kivat, mutta veivät pöydän alla melko paljon tilaa ja olivat hankalat. Nyt uuden pöydän ympärille mahtuu erinomaisesti 8 tuolia + syöttötuolikin päätyyn :)

Pöytää kootessa koimme myös iloista yhdessä tekemisen meininkiä, pöytä nimittäin kannettiin paikoilleen tupaan autokatoksen avajaisten loppupuolella, kun hyttyset ja polttiaiset ajoivat meidät ulkoa sisätiloihin. Talkootöinä ja kierrätysmateriaaleista tehty pöytä siis - kiitos kaikille osallisille!

-maria-

Autokatoksen avajaiset

Nykyään tulee juhlittua ihan liian vähän. Niinpä päätimme mieheni ja lasten kanssa, että järjestämme oikein avajaisjuhlat autokatokselle. Harjakaisiakaan kun ei ehditty koska rakentamistahti oli niin tiivis.

Avajaisia vietettiin Lapin kesän ehkä komeimman päivän iltana. Aurinko paistoi täydeltä terältä, Lapinnauhukset kukkia helottivat ja hyttysiäkään ei ollut yhtään.

Vähähiilarinen avajaismenu:

Kylmäsavulohi"tahna"

Tonnikala"tahna"

Makkaroita grillistä

Vesimelonipitsaa

Tarjoiltavat katettiin uuteen varastoon pöydälle, jonka rakensimme ystävältä saadusta pöydän jalasta ja pihaltamme löytyneestä vanhasta ovesta.  

Tonnikala- ja kylmäsavulohitahnat nautittiin hapankorppujen päällä. Hapankorput asettelin tarjolle leikkisästi teeman mukaan "hirsitaloksi". Lapsia tämä kovasti miellytti :)

Vesimelonipitsan idea löytyi Inspirations -blogista
Samasta blogista löytyy myös yllämainittu tonnikalatahna. Ja niin paljon muitakin herkullisia, vähähiilarisia ruokaohjeita!

Autokatoksen ylijäämäpaloista kätevä mieheni viritteli pihalle erinäisiä penkkejä sekä varastoon johtavat portaat. Jatkossa näistä saatetaan rakentaa vielä ainakin roskakatos, mutta harmaantukoon nyt ensialkuun penkin roolissa pihamaalla. Ja tuo varastoon rakennettu pöytä - se löysikin jo uuden paikkansa tuvastamme.

Hirsilato.fi

Viime torstaina klo 13.30 se saapui tontille. Uusi autokatos/ajoneuvovarastomme. Itse tulimme töistä hieman neljän jälkeen, silloin tontilla näytti tältä:

Pelästyin. Menin Tyrnävän Hirsiladon asennusporukan luokse ja sanoin, oikeasti tosissani: "voi ei, teillä on ollut väärät kuvat, meille piti tulla kaksipaikkainen autokatos". Miehiä nauratti. Tämä on kuulemma helpompi pystyttää seinät "ehjinä" ja sahata tarvittavat aukot sitten lopuksi. Kätevää, tuumin minäkin alkujärkytyksestäni selvittyä. Koska itse olin hetkeksi järkyttynyt, halusin saman järkytyksen miehelleni. Niinpä lähetin yllä olevan kuvan myös hänelle. Vaan ei mennyt hän lankaan, vaan oli heti ymmärtänyt jujun. Höh.

Pystyttäjät olivat kyllä nopeita työssään! Illalla seitsemän aikoihin talo oli harjassa ja kattoa jo aloiteltiin.

 

Koska tilasimme rakennuksen "avaimet käteen" pystytettynä, itsellemme jäi vain työn seuraamisen ja ihastelun vaiva.

Illan aikana he naputtelivat vielä katon valmiiksi. Seuraavana aamuna sahasivat tuon epäilemäni toisen autokatoksen aukon esiin ja lisäsivät varastoon ovet - ja autokatoksemme oli valmis avajaisjuhliin!

Kiitos Tyrnävän Hirsilato!

-maria-

ps. tämä postaus tuli täydestä sydämestä eikä ole sponsoroitu mainos :)

Autokatokselle pohjat

Palattuamme kesälomalta alkoi autokatoksen pohjien teko. Olimme kesän aikana saaneet rakennusluvan autokatos/ajoneuvovarastolle ja soratkin pohjia varten oli toimitettu ennen lomia asentamamme suodatinkankaan päälle.

Sorat oli kasoissa, mieheni totesi: "se ole ku lapioida ja vähän tasoittaa". Hmm. Ja sitä lapioitiin.
Ja lapioitiin. Yhden viikonlopun ajan heilutimme lapioita todellisen hyötyliikunnan hengessä - ja kas, se olikin nopeasti tehty. Täryttimellä tiivistys, sitten kivijalan tekoon.

Koska talommekin on sijoitettu vain irtokivien päälle, emme halunneet tähän autokatokseenkaan lekaharkkoja tai muutoin nykyaikaista pohjaa, vaan kivijalaksi valitsimme luonnonkivet. Hieman haastavampaa, melko paljon tarvittiin mittaa, vatupassia ja suuntalankaa. Varsinkin, kun pienet apurit saattoivat aivan yllättäen siirtää lankoja huomaamattamme. Mutta parin tunnin ja yhden pidemmän tuumaustauon jälkeen kivijalka oli valmis. Ja ristimittakin täsmäsi!

Ahkerat työmiehet olivat jäätelönsä ansainneet.

No nyt on kesä ohi!

No nyt on kesä ohi! Tämä oli kuulemma Ukkini lause aina juhannuspäivän aamuna. Itse en ole tätä ollut kuulemassa, joten Mummini kertoman varassa tässä olen. Ja niinhän se teknisesti eteläisessä Suomessa onkin.

Täällä Lapissa tuo Ukkini sananlasku ei ihan päde. Aurinko paistaa päivin öin aina heinäkuun lopulle asti, ja kasveilla on valoa kasvaa. Ja olivatpahan vain kasvaneet lomamme aikana! Pihamme heinä, mutta etenkin nokkoset ja horsmat, olivat ainakin lyhyen miehen mittaisia oltuamme pois kotoa nauttimassa eteläisen Suomen lämmöstä :)

Koska pihassa on jonkin verran ajettavaa, ostettiin pienille pojille omat välineet pihatöihin.

Pihamme väriloisto näin elokuussa. Varjon puolen jalopähkämöt ovat vasta aukeamassa kukkaan, kun auringon puolen kukat kuihtuivat jo viikkoa aiemmin.

Kesän niittotalkoissa itäisen Suomenlahden saaressa.

Mutta nyt on siis kesälomat ohi ja olemme kotona ja elokuun helteetkin on koettu. Voi siis oikeasti todeta: No nyt on kesä ohi!
 -maria-

ps.
Meillä on käynnissä autokatoksen pystytys - joten: stay tuned for more :) 

Kuistihaaveita ja kuninkaallisten häiden tunnelmia

 

Tällä viikolla olemme hakeneet rakennuslupia, kaksin kappalein, ja tänään nautimme kuninkaallisista häistä.

Rakennuslupia haimme sekä edellisessä postauksessa esitellylle autokatos/varastolle että haaveiden kuistillemme.

Perinteisesti kuisti on ollut lautarakenteinen, vaikka muu talo onkin hirsistä tehty. Kuisti on myös usein ollut maalattu eriväriseksi kuin talo, yleensä keltaiseksi. Itse talo on saattanut olla joko käsittelemätön tai tietenkin yleisimmin punainen.

Koska meidän taloa ei koskaan ole punamullattu tai muutenkaan maalattu (onneksi), emme mekään aio sitä tehdä. Talo on kyllä aivan erivärinen eri seiniltä, yhdeltä ruskea, toiselta harmaa, aurinko on sen luonnollisesti käsitellyt, mutta meitä se ei haittaa.

Perinteinen kuisti voi olla joko yksi tai kaksikerroksinen. Meidän talon haaste on se, että saadaksemme saman kulman kattoon kuin itse talossa, tulee kuistin olla kaksikerroksinen. Se puolestaan tietenkin lisää kustannuksia ja muutenkin projektin haasteellisuutta, kun joudutaan ”rikkomaan” kattoa. Tosin, talvella huomasin, että yläkerran juniorin sänkyyn puhalsi suoraan tuuli – joten lienee paikallaan muutoinkin tarkistaa kattoeristeiden paikallaan olo.

Suunnitelma on siis tehty, enää puuttuu toteutus. Huh. Talvi osoitti meille jälleen kuistin merkityksen katolla olevan lumen sulaessa tai sateella. Etuovesta kulkiessa saa nimittäin mukavat vedet niskaan kun kuistia ei ole. Juu, olemme toki kuulleet sadevesiränneistä, mutta tänä vuonna nekin olisi kolissut alas lumen ja jään mukana. 

Tuttu arkkitehti piirsi meille kuvat jo viime syksynä. Nyt jäämme jännittämään saammeko tätä rakennuslupaa. Koska talomme on suojeltu rakennus, luvan myöntämisestä päättää kunnan viranomaisten lisäksi Lapin ELY-keskus, joten hieman jännittää, jääkö tämä vain haaveeksi. 

Autokatossuunnitelmat

Autokatosta on pyöritelty suunnitelmissa nyt muutaman vuoden. Alun perin haaveilimme rakentavamme autokatoksen ja varaston vanhoista hirsistä. Lisäksi suunnittelimme, miten rakentaisimme samaan yhteyteen luksustason vierasmajan järvinäköaloilla.

Talvella mietimme, että toteutamme rakennuksen ihan lautarakenteisena, ja käsittelemme talon ja saunan värimaailmaan sopivaksi. Mutta jokin siinäkin tuntui vieraalta.

Anteeksi kaikki vieraamme – joudutte jatkossakin tyytymään saunatupaamme. Olemme nyt päätyneet rakentamaan pelkän autokatos- ja varastorakennuksen, kantatusta hirrestä. 

Tänään aamulla teimme päätöksen rakentamisesta ja tilasimme ”talopaketin”. Hyvää päätöstä juhlistettiin nyt illalla lasten mentyä nukkumaan, tulevan rakennuksen kohdalla (missä toistaiseksi on vielä pino vanhoja hirsiä odottamassa jatkokäyttöä kukkapenkin reunuksena).

Illalla myös naputtelimme rakennuksen kulmat merkiksi. Jos saamme rakennusluvan.

Keskiyön aurinko on muuten taas täällä. Nuo kuvat otettiin illalla klo 23.36.

Rakennuslupaa jo kovasti odottaen,

Maria