Suomen Markka 1921

Pari iltaa sitten olin laittamassa ruokaa. Ihmettelin, kun ruoka ei näyttänyt kypsyvän millään, ja syynkin huomasin pian: kaasu oli loppu.

Totesin, että onpa hyvä että mies on kotona, koska kaasupullon vaihto on minulle vielä jotenkin vieras asia, vaikka sitä siis säännöllisesti täällä tehdäänkin. Ja niin mies lähti vaihtamaan kaasupulloa, joka sijaitsee keittiön seinän takana ulkokotelossa. Siinä kaasupulloa vaihtaessaan hän oli huomannut maassa jonkun kolikon. Lähempi tarkastelu osoitti, että kolikko on Suomen Markka vuodelta 1921.

Tässä Markka edestä ja takaa:

Kolikko näytti erehdyttävästi kuparikolikolta, minusta siinä oli jo kuparin vihreää patinaakin nähtävissä. Pitihän tuo heti etsiä netistä, josko arvokaskin löytö. Heti ensimmäisellä haulla ilmeni, että vuoden 1921 markat ovat nikkeliä. Hopeisten markkojen teko oli lopetettu jo 1915.

Netistä löytyi myös ohje kolikon puhdistukseen. Yllättäen: ketsuppi. Eli liotetaan 3-5 minuuttia ketsupissa. Siispä mies upotti kolikon Heinzin vähäsokeriseen:

Lopputuloksena oli hivenen puhdistunut, mutta edelleen kuparin värinen hyvin patinoitunut kolikko. Lienee ollut tuolla maassakin jo ainakin 60 luvulta lähtien.

Kuvat ketsuppikäsittelyn jälkeen:

Markka ei kuitenkaan ole meille "kultakaivos", eli päivätöitä pitää jatkaa. Hinta-arvio netin mukaan on 0,5-5 €, joten säästämme tämän osana talomme historiaa. Jäimme tosin miettimään, mitä kaikkea pihamme ja etenkin talomme alusta kätkee sisäänsä. Viime kesänä löysimme pihalta jo vanhan veneen (uponneena maahan), kahvipannuja (puhkiruostuneita), vanhan mopon kolmella rekisterikilvellä sekä yhden puisen suksen jäänteet.

Remontti - vähiin käy ennen kuin loppuu (tällä erää)

Olen aiemmissa postauksissani kertonut talomme sisätilojen pienimuotoisesta remontista, jossa vaihdettiin kirjaston paikkaa ja tehtiin pienille lapsille oma huone sekä luotiin taloon hieman lämmöneristystä lisäämällä osaan tiloista eristykset ja sisäseinät.

Tai remonttipäätöksen tehdessämme ajattelimme, että kyseessä on pienimuotoinen ja nopea pintaremontti. Remontti alkoi heti vuoden alussa, nuorimman poikamme ollessa neljäviikkoinen.

Nyt tuo pieni poikamme on viisi kuukautta vanha ja osaa jo näppärästi kääntyä ja ryömimistä opettelee ainakin huudoista päätellen, mutta pieni, nopea pintaremonttimme on vielä(kin) kesken.

Päivitystä sen osalta:

"Kirjasto" siirtyi siis yläkertaan ja aiemmin kirjastohuoneena toimineesta alakerran toisesta kammarista tehtiin pikkupojille oma huone. Yläkertaan haluttiin myös liukuovet laitoihin varastotilojen oviksi.

Emme oikein keksineet, jotta minkälaisen kirjahyllyn laittaisimme yläkertaan, jossa haasteen asettaa nopeasti laskeva katto ja iso ikkuna. Mieheni päätti kokeilla, miltä näyttäisi viinilaatikoista ja liimapuulevystä koottu hylly. Ja minusta siitä tuli erittäin toimiva ja vielä lisäksi kivan näköinen!

Tähän "kirjastoon" nyt ei valitettavasti mahdu mitään isoa laiskanlinnaa, jossa loikoilla mukavasti lukemassa kirjaa samalla, kun lapset leikkivät nätisti keskenään. Siispä kaksi käytännöllistä tuolia saa riittää. Pöytänä tämän talon mukana tullut ovaali vaneriluomus. Jos joku keksii mikä se alunperin on ollut tai mihin käyttöön oikeasti tarkoitettu, niin kertokaa toki!

Laitoihin teetimme liukuovet. Oli muuten yllättävän vaikea ja työläs projekti. Katto ei tämän ikäisessä talossa ole ihan suora, joten kiskot eivät ole ihan viivasuorat. Luulin, että nämä olisi onnistuneet huomattavasti "kevyemmin" eli ohuella vanerilevyllä tms. mutta ammattilaisten mielestä ei olisi toiminut, joten nyt tehty ihan paksusta oikeasta ovilevystä. Tulevaisuudessa laitamme (kunhan kerkiämme) vielä peitelistan kiskon eteen, mutta toistaiseksi hyvä näin.

Viipurista evakkoon lähtenyt arkku on nykyään täynnä lautapelejä.

Ja sitten vielä tulevaa projektia: lisää kirjahyllyä. Äitini loistava idea (Ikean Expedit -hylly tilanjakajaksi niin, ettei huone "katkea" ja pimene ihan kokonaan) jatkokehiteltiin niin, että tilanjakaja kyllä tehdään mutta samalla tyylillä kuin nuo muutkin kirjahyllyt - eli viinilaatikoista ja liimapuulevystä. Ongelma: viinilaatikot on loppu. Ratkaisu: kirjat tällä hetkellä pinossa lihalaatikoissa. Avunhuuto: Ystävät kalliit: tuokaa meille lisää viinilaatikoita, eikä haittaa jos ovat täysiä, autamme teitä tyhjentämäään ne :)

Tilanjakaja -kirjahylly tulee tuohon hirsipalkin päälle erottamaan kirjastotilan isompien poikien peli- ja liikuntatilasta.

Sisäilmaongelmasta (päivitys edelliseen postaukseeni)

Edellisessä postauksessani kirjoitin kylämme koulun sisäilmaongelmasta ja lapsemme kotikoulun toteutuksesta.

Tulokset sisäilmatutkimuksista saatiin ja viime perjantaina ne julkaistiin. Koulun ilmanvaihdon tuloilmakammiosta löytyi hometta, juuri sellaista hometta joka aiheuttaa kämmenselkään ihottumaa sekä astmaoireita. Bingo!

Koulu päätettiin sulkea, kaikki oppilaat sijoitettiin väistötiloihin (hieno uusi käsite, jonka olen tässä viimeisen vuoden aikana oppinut!).

Ihanaa, että ongelman aiheuttaja selvisi! Harmi, että meillä vanhin lapsista kerkesi sairastua melko vaikeaan astmaan. Eikä hän ole ainoa, koulussa on useita astmalapsia. Mutta olen todella tyytyväinen että ongelman syy selvisi ja se pystytään korjaamaan!

Luin eilen kommentteja paikallisen sanomalehden nettipalstalta. Ei ehkä olisi pitänyt lukea. Kylläpä ihmisillä on ihme käsityksiä sisäilmaongelmasta, syyllisten pään pölkylle tuomisesta sekä ja paljon muusta...

Poika lähti tänään taas innoissaan kouluun, tai siis niihin väistötiloihin. Oikein ihmettelimme miten "hepakassa" oli kun pyöräilykypärää päähänsä sovitti, mutta sitten hoksasimme, etteihän hän ole lähtenyt kouluun kohta kahteen kuukauteen. Toki taivaalta satava lumi aiheutti lisäkysymyksiä pyöräilyn suhteen, mutta rohkeasti hän lähti uudelle koulutielleen.


Ps. saimme talvelle jatkoaikaa (minusta takatalvi -käsite on jotenkin negatiivinen). Nyt on aivan mahtavat hiihtokelit, siis maastossa. Joet ja järvet alkavat olla jo sulia :) Ja saattaisi olla riskialtista vaihtaa autoonkaan kesärenkaita vielä.

Sisäilmaongelmat - useamman ikäluokan terveyden tuho?

Muuttaessamme aikanaan tähän kylään, oli yksi muuttopäätökseen vaikuttava seikka vain muutama vuosi aiemmin valmistunut uusi alakoulu ja poikien helppo koulumatka. Tuolloin emme voineet mitenkään aavistaa, mikä vaikutus tämän uuden koulurakennuksen sisäilmalla vielä olisi poikien elämään. Jos vain olisimme osanneet epäillä mitään, mutta miten olisimmekaan...

Kotikoululaisen pulpetti.

Meidän tilanteessa vanhin lapsista sairastui astmaan alakoulun aikana. Hänen kohdallaan ensimmäiset oireet huomasi opettaja, joka ohjasi pojan terveydenhoitajalle ja sitä kautta astmaa alettiin epäillä ja hoitaa. Toisen pojan kohdalla astman oireet ymmärrettiin jo alkuvaiheessa ja tutkimukset aloitettiin viime syksynä. Nyt kevättalvella siirsimme pojan kotikouluun, koska oli selkeä myös lääkärien toteama näyttö siitä, että tilanne johtui nimenomaan koulun sisäilmasta. Onneksemme pojan tilanne on parantunut huikeasti nyt kotikoulun aikana ja viimeisimmässä testissä päästiin jo toteamaan, että keuhkoputkien tilanne on paranemaan päin.

Kotikoululainen oppitunnilla.

Päässäni pyörii kysymys: miksi? Miksi aikoinaan opettaja ja terveydenhoitaja eivät epäilleet koulun sisäilmaa, vaikka useammalla oppillaalla oli samoja oireita? Miksi näitä oireita ei kirjattu tuolloin koulussa mihinkään? Miksi meidän piti "uhrata" monta vuosiluokkaa tälle sisäilmalle? Miksi sisäilman tutkimukset aloitettiin vasta reilu vuosi sitten, kun oireita oli ollut jo useamman vuoden?

Lähtö liikuntatunnille. Yllättäen: hiihtoa!

Lisäksi päässäni pyörii toinen asia: kiitollisuus! Kiitollisuus siitä, että asiaa tutkitaan ja korjataan nyt oikeasti. Kiitollisuus siitä, että toisen poikani kohdalla oireet huomattiin riittävän ajoissa ja siitä, että meillä itsellämme oli nyt mahdolllisuus järjestää hänelle kotiopetus. Ja toiveikkuus siitä, että perheemme kaksi seuraavaa koululaista saavat käydä koulunsa puhtaissa tiloissa.

Olemme vain yksi perhe ja yksi esimerkki siitä, mitä huono sisäilma tuo tullessaan. Meillä se toi vanhimmalle lapselle jatkuvan hoidon tarpeen ja päivittäisen lääkityksen. Toisen pojan kohdalla tutkimus- ja hoitokulut ovat nekin kohonneet jo yhden talven aikana nelinumeroiseen lukuun, onneksi terveys kuitenkin säilyi.

Mitä tämä kaikki sitten tuleekin tarkoittamaan näille ikäluokille, joiden terveyden sisäilma tuhosi tai ainakin vaikutti merkittävästi? Tuleeko elinikäisiä rajoituksia harrastuksiin ja ammatin valintaan?

Eikä tämä valitettavasti ole vain meidän koulun ongelma. Vastaavia tilanteita kuuluu nyt olevan ympäri Suomea. Esimerkiksi synnyinkaupungissani yksi koulu puretaan, toinen korjataan kokonaan. Lapsia sijoitetaan väistötiloihin koulun käyntiin. En tiedä, onko asian kustannusvaikutuksia vielä missään arvioitu tai isommin tutkittu, mutta äkkiseltään ajateltuna tästä on tulossa vielä iso lasku valtiolle ja kunnille. Ihmettelen, miten tämän asian kokonaisvaikutuksista ei vielä puhuta julkisesti mitään. Kukaan ei tunnu uskaltavan alkaa arvioida mitä kaikkia vaikutuksia sisäilmaonglemien myötä onkaan tulossa.

Valoakin tunnelin päässä näkyy, eli nyt nämä sisäilmaongelmat onneksi tiedostetaan ja niitä korjataan. Eilen illalla MTV3:n kymppiuutisissa oli juttu siitä, miten joissakin kohteissa sisäilmaa puhdistetaan kasviseinien avulla. Nerokasta ja toki myös kaunis sisustuksellinen elementti!

Tänään opetin lapselleni kotikoulussa englantia, matematiikkaa ja uskontoa. Välitunnilla oppilas ulkoilutti koirat. Ruokana oli maksalaatikkoa, jonka hän lämmitti (kaasuhellalla) itse. En todellakaan ole ammatiltani opettaja, enkä aikoinani päässyt OKL:ään vaikka pääsykokeissa kävinkin. Nyt ymmärrän, että parempi näin. Kotikoulu on ollut opettavaista, puolin ja toisin. Oppilas on oppinut koulutöiden lomassa myös paljon kotitöistä. Minä puolestani paljon uutta mm. englannin kieliopista ja äidinkielen oikeinkirjoituksesta. Huomenna on englannin koe. Siinä mitataan paitsi oppilaan osaamista, myös äidin opettajan taitoja. Saas nähä kuinka äiti-opettajan käy :)

Pääsiäisnoita aura-autoilee!

Meidän pääsiäis"noita" tuli ja toi mukanaan pieniä virpojia. Mutta ei tämä noita lennähtänyt pihaamme luudalla, vaan aura-autolla. Ehkä pelkäsi rospuuttokeliä, täälläkin kelit lämpeni toissapäivänä niin, että lumet ja tiet alkoi sulaa.

Ja miten hienoja vitsoja nämä olivatkaan tehneet!! Niissä riittää pienellä miehellä ihmettelemistä!

Pois lähtiessään vitsailimme mieheni kanssa, että voisihan tuo ajaessaan laskea auran alas, ja niin vain hän sen tekikin ja putsasi pahimmat sohjot mennessään! Ihana apu!!

Virpomisvitsoista innostuneena/muistutuksen saaneena kaivoin esiin meidän perinteiset pääsäismunat. Ei suklaisia vaan italialaista alabasteria (äitini tuomia), Pentikin lasia (ystävän ostos Rovaniemen reissulta) ja omien lasten askartelemia aarteita.

Sitten vielä muutama muu pääsiäiseen sopiva pysyvämpi elementti kotoamme, ja pääsiäinen saa meidän puolesta "tulla". Virpomisvitsojen määrästä päätellen meillä ainakin pitäisi riittää onnea ja terveyttä koko ensi vuodeksi!

 

Vaihto-oppilaaksi Hettaan?

Täällä pohjoisessa on edelleen tapana kisata koulujen hiihtokilpailuissa. On koulun kisat, koulujen sekä kuntien väliset. Eilen kisattiin kuntien välisiä, tällä kertaa Enontekiön Hetassa.

Hetassa kisattiin viime viikolla myös Saami Ski Race, hieman isompi hiihtokilpailu kuin kuntien väliset.

Siellä Enontekiön yläkoulun aulassa oppilaskunnan kanttiinissa kahvia hörppiessäni satuin kuulemaan, kun sikäläiset pojat keskustelivat koulun tulevista pilkkikilpailuista. Ja minä kun luulin, että meidän elämä hiihtäen taivallettuine koulumatkoineen on eksoottista!

Keskustelu meni jotenkin näin:

-huomenna pitää mennä kairaamaan koulun pilkkikisoja varten 30 reikää, sanoi yksi pojista ja jatkoi päivitellen opettajan määränneen, että pitää käyttää käsikairaa!
-käsikairaa?! Siinähän menee ikuisuus! vastasi kaveri.
-milläs järvellä ne kisat on? kysyi kolmas.
-ajattelin mennä kelkala, sanoi keskustelun aloittanut poika mainiten ensin järven nimen.
-sitähän voisi tosiaan mennä omalla kelkalla, totesi yksi pojista...

Ja näin juttelu jatkui heillä eteenpäin, käsi- ja moottorikairojen tehoja vertaillen ja muistellen aiempia reissuja. Oppitunnille menevän opettajan huomasin pukeutuneen Lapin pukuun, yksi oppilaskin poistui tunnille Lapin takin helmat heiluen ja riskut kiiltäen. Minulle eksotiikkaa, heille arkipäivää.

Ylpeänä äitinä esittelen: kuntien välisen hiihtokilpailun voittajajoukkue, oma kotikuntamme :)

Jäin häkeltyneenä miettimään, jotta miten erilaista elämää voikaan nuoriso Suomessa viettää. Aloin pohtia, jotta vaihto-oppilaaksi ei oikeasti tarvitsisi lähteä valtameren taakse toiselle mantereelle, vaan erilaista ja opettavaista olisi ihan tässä lähinurkillakin. Mitähän meidän vaihtarivuodesta jo haaveileva yläkoululainen olisi tästä mieltä?

Sen seitsemän tulipesää (ja kaasulämppäri)

Matalaenergiataloksi tätä taloa ei voi sanoa. Ihan ei läpäise myöskään uusia energianormeja, kauhulla jopa ajattelen jos joskus joku haluaa arvioida energian kulutuksemme. Mutta se ei tarkoita, että kulkisimme kodissamme moottorikelkkahaalarit päällä nenänpäät valkoisina.

Moni on ihmetellyt, miten pärjäämme talossamme talvella. Mutta onhan tässä asuttu jo 130 vuotta sitten, ja silloinkin pärjätty. Ja meillä kuitenkin on apunamme myös muutama sähköpatteri, sekä seitsemän tulipesää ja kaasulämppäri.

Varpaisiin lämpöä tuomaan meillä on eteisessä villasukkakori omaan sekä vieraiden käyttöön, koska lattiat saattavat olla joskus "hieman viileät". 

Talossa on vanhaan tyyliin pelkkä kivijalkaperustus, rossipohja. Siis nurkissa ja pitkillä sivuilla on kivet, joiden varassa talo on, suhteellisen suorassa, kuitenkin. Talvella perheen miehet kolaavat paljon lunta talon ympärille ja alle, jotta pakkanen ja tuuli eivät pääsisi alakautta taloa kovin viilentämään. Tuvan lattiaa ei edellisissä remonteissa ole avattu, joten siellä lattian alla saattaa eristeenä olla alkuperäiset, 1880 -luvulla sinne asetetut purut ja muut eristeet. Mitä kaikkea tämän lattian alta sitten löytyykään, kun tulemme siihen vaiheeseen että sen avaamme... Muualla talossa lattiat on avattu ja eristeet uusittu tuossa kymmenisen vuotta sitten.

Seinät ovat ulkopuolelta paljasta hirttä. Ei eristeitä, ei lautaverhoilua, koska sijaitsemme sivu- eli paikallisesti sanottuna "järvikylässä", ei maalia/punamultaakaan pinnassa. (Täällä kirkonkylää on perinteisesti kutsuttu "maalikyläksi", sillä siellä talotkin ovat olleet maalattuja.) Ensimmäisestä täällä asutusta talvesta oppineina laitoimme nyt toisen talven aikana osaan tiloista lisäeristeen, mutta siis sisäpuolelle. Nyt eteisessä, toisessa alakerran makkarissa ja koko yläkerrassa on pellavaeristeet ja puukuitulevyt, tästä remontista löytyy useita postauksia aiemmin.

Toki polttopuita saa kantaa, mutta lämmin meillä on. Vaikkei aina ihan tasaisen lämmin, niin lämmin silti. Välillä jopa kuuma (kuten makuuhuoneessamme, kun pellettitakka lämmittää huoneen reilussa puolessa tunnissa lähes saunan lämpöiseksi).

Isomman lumituiskun jälkeen puupinolle on "pitkä" matka.

Tässä lämmön lähteitämme:

Talomme "sydän" on alkuperäinen, 1880 -luvulla rakennettu leivinuuni ja avotakka -kokonaisuus. Mittaa tällä on 3x3 metriä. Leivinuuniin menee helposti puolitoistametriset halot. Pellit suljetaan ja avataan melko massiivisista pidikkeistä (kuvassa ylhäällä vasemmalla).

Tiedän, uutta kalkkipintaa vaille on tuo kokonaisuus. Mutta samaa voi sanoa myös tuosta makuuhuoneemme ovesta, joten täydentävät toisiaan? Ylväs sohvakoiramme on paennut lattian viileyttä nojatuoliin.

NunnaUunin punainen Genius -takka onkin jo esitelty aiemmin postauksissani. Mutta tässä vielä siitä kuva. Varsinainen avaruusraketti. Pieni mies menee iltaisin nukkumaan tulen palaessa ja kun tässä yhtenä päivänä häntä peittelin päiväunille, kuului sängystä kysyvä ääni "poppa?". Ihmetteli ressukka, kun nukkumaan piti käydä ilman elävää tulta..

Alakerran toisessa kammarissa on musta pellettitakka. Hurjan nopeasti lämpiää ja kuumaa puhaltaa. Valitettavasti tämä ei ole varaavaa mallia, muutoin erinomainen lämmönlähde tämäkin. Pellettien hinnoissa on muuten hurjia eroja, kannattaa vertailla mikäli tuotetta tarvitsee!

Yläkerrassa isompien poikien makuutilassa lämpöä tuo tämä pieni, mutta erittäin tehokas kamina. Tässä kaminassa on myös keittolevy, jos vaikka urheilijanuorilla yllättää nälkä kesken unien!

Otsikossa luvattiin seitsemän, eli missäs ne kaksi puuttuvaa sitten on? Ne on pihasaunallamme, eli saunan Aito-kiuas ja saunatuvan takka. Yhteensä siis seitsemän. Joten jos muuten ei tule lämmin, niin ainakin puita kantaessa.

Nopeaa lämpöä saamme kaasulämppärillä, joka on sijoitettuna tupaan. Ilman tätä kaasulämppäriä voisi aamuisin aamupalalla olla tarvetta sille kelkkahaalarillekin.