Vaihto-oppilaaksi Hettaan?

Täällä pohjoisessa on edelleen tapana kisata koulujen hiihtokilpailuissa. On koulun kisat, koulujen sekä kuntien väliset. Eilen kisattiin kuntien välisiä, tällä kertaa Enontekiön Hetassa.

Hetassa kisattiin viime viikolla myös Saami Ski Race, hieman isompi hiihtokilpailu kuin kuntien väliset.

Siellä Enontekiön yläkoulun aulassa oppilaskunnan kanttiinissa kahvia hörppiessäni satuin kuulemaan, kun sikäläiset pojat keskustelivat koulun tulevista pilkkikilpailuista. Ja minä kun luulin, että meidän elämä hiihtäen taivallettuine koulumatkoineen on eksoottista!

Keskustelu meni jotenkin näin:

-huomenna pitää mennä kairaamaan koulun pilkkikisoja varten 30 reikää, sanoi yksi pojista ja jatkoi päivitellen opettajan määränneen, että pitää käyttää käsikairaa!
-käsikairaa?! Siinähän menee ikuisuus! vastasi kaveri.
-milläs järvellä ne kisat on? kysyi kolmas.
-ajattelin mennä kelkala, sanoi keskustelun aloittanut poika mainiten ensin järven nimen.
-sitähän voisi tosiaan mennä omalla kelkalla, totesi yksi pojista...

Ja näin juttelu jatkui heillä eteenpäin, käsi- ja moottorikairojen tehoja vertaillen ja muistellen aiempia reissuja. Oppitunnille menevän opettajan huomasin pukeutuneen Lapin pukuun, yksi oppilaskin poistui tunnille Lapin takin helmat heiluen ja riskut kiiltäen. Minulle eksotiikkaa, heille arkipäivää.

Ylpeänä äitinä esittelen: kuntien välisen hiihtokilpailun voittajajoukkue, oma kotikuntamme :)

Jäin häkeltyneenä miettimään, jotta miten erilaista elämää voikaan nuoriso Suomessa viettää. Aloin pohtia, jotta vaihto-oppilaaksi ei oikeasti tarvitsisi lähteä valtameren taakse toiselle mantereelle, vaan erilaista ja opettavaista olisi ihan tässä lähinurkillakin. Mitähän meidän vaihtarivuodesta jo haaveileva yläkoululainen olisi tästä mieltä?