Pari iltaa sitten olin laittamassa ruokaa. Ihmettelin, kun ruoka ei näyttänyt kypsyvän millään, ja syynkin huomasin pian: kaasu oli loppu.
Totesin, että onpa hyvä että mies on kotona, koska kaasupullon vaihto on minulle vielä jotenkin vieras asia, vaikka sitä siis säännöllisesti täällä tehdäänkin. Ja niin mies lähti vaihtamaan kaasupulloa, joka sijaitsee keittiön seinän takana ulkokotelossa. Siinä kaasupulloa vaihtaessaan hän oli huomannut maassa jonkun kolikon. Lähempi tarkastelu osoitti, että kolikko on Suomen Markka vuodelta 1921.
Tässä Markka edestä ja takaa:
Kolikko näytti erehdyttävästi kuparikolikolta, minusta siinä oli jo kuparin vihreää patinaakin nähtävissä. Pitihän tuo heti etsiä netistä, josko arvokaskin löytö. Heti ensimmäisellä haulla ilmeni, että vuoden 1921 markat ovat nikkeliä. Hopeisten markkojen teko oli lopetettu jo 1915.
Netistä löytyi myös ohje kolikon puhdistukseen. Yllättäen: ketsuppi. Eli liotetaan 3-5 minuuttia ketsupissa. Siispä mies upotti kolikon Heinzin vähäsokeriseen:
Lopputuloksena oli hivenen puhdistunut, mutta edelleen kuparin värinen hyvin patinoitunut kolikko. Lienee ollut tuolla maassakin jo ainakin 60 luvulta lähtien.
Kuvat ketsuppikäsittelyn jälkeen:
Markka ei kuitenkaan ole meille "kultakaivos", eli päivätöitä pitää jatkaa. Hinta-arvio netin mukaan on 0,5-5 €, joten säästämme tämän osana talomme historiaa. Jäimme tosin miettimään, mitä kaikkea pihamme ja etenkin talomme alusta kätkee sisäänsä. Viime kesänä löysimme pihalta jo vanhan veneen (uponneena maahan), kahvipannuja (puhkiruostuneita), vanhan mopon kolmella rekisterikilvellä sekä yhden puisen suksen jäänteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti