Sen seitsemän tulipesää (ja kaasulämppäri)

Matalaenergiataloksi tätä taloa ei voi sanoa. Ihan ei läpäise myöskään uusia energianormeja, kauhulla jopa ajattelen jos joskus joku haluaa arvioida energian kulutuksemme. Mutta se ei tarkoita, että kulkisimme kodissamme moottorikelkkahaalarit päällä nenänpäät valkoisina.

Moni on ihmetellyt, miten pärjäämme talossamme talvella. Mutta onhan tässä asuttu jo 130 vuotta sitten, ja silloinkin pärjätty. Ja meillä kuitenkin on apunamme myös muutama sähköpatteri, sekä seitsemän tulipesää ja kaasulämppäri.

Varpaisiin lämpöä tuomaan meillä on eteisessä villasukkakori omaan sekä vieraiden käyttöön, koska lattiat saattavat olla joskus "hieman viileät". 

Talossa on vanhaan tyyliin pelkkä kivijalkaperustus, rossipohja. Siis nurkissa ja pitkillä sivuilla on kivet, joiden varassa talo on, suhteellisen suorassa, kuitenkin. Talvella perheen miehet kolaavat paljon lunta talon ympärille ja alle, jotta pakkanen ja tuuli eivät pääsisi alakautta taloa kovin viilentämään. Tuvan lattiaa ei edellisissä remonteissa ole avattu, joten siellä lattian alla saattaa eristeenä olla alkuperäiset, 1880 -luvulla sinne asetetut purut ja muut eristeet. Mitä kaikkea tämän lattian alta sitten löytyykään, kun tulemme siihen vaiheeseen että sen avaamme... Muualla talossa lattiat on avattu ja eristeet uusittu tuossa kymmenisen vuotta sitten.

Seinät ovat ulkopuolelta paljasta hirttä. Ei eristeitä, ei lautaverhoilua, koska sijaitsemme sivu- eli paikallisesti sanottuna "järvikylässä", ei maalia/punamultaakaan pinnassa. (Täällä kirkonkylää on perinteisesti kutsuttu "maalikyläksi", sillä siellä talotkin ovat olleet maalattuja.) Ensimmäisestä täällä asutusta talvesta oppineina laitoimme nyt toisen talven aikana osaan tiloista lisäeristeen, mutta siis sisäpuolelle. Nyt eteisessä, toisessa alakerran makkarissa ja koko yläkerrassa on pellavaeristeet ja puukuitulevyt, tästä remontista löytyy useita postauksia aiemmin.

Toki polttopuita saa kantaa, mutta lämmin meillä on. Vaikkei aina ihan tasaisen lämmin, niin lämmin silti. Välillä jopa kuuma (kuten makuuhuoneessamme, kun pellettitakka lämmittää huoneen reilussa puolessa tunnissa lähes saunan lämpöiseksi).

Isomman lumituiskun jälkeen puupinolle on "pitkä" matka.

Tässä lämmön lähteitämme:

Talomme "sydän" on alkuperäinen, 1880 -luvulla rakennettu leivinuuni ja avotakka -kokonaisuus. Mittaa tällä on 3x3 metriä. Leivinuuniin menee helposti puolitoistametriset halot. Pellit suljetaan ja avataan melko massiivisista pidikkeistä (kuvassa ylhäällä vasemmalla).

Tiedän, uutta kalkkipintaa vaille on tuo kokonaisuus. Mutta samaa voi sanoa myös tuosta makuuhuoneemme ovesta, joten täydentävät toisiaan? Ylväs sohvakoiramme on paennut lattian viileyttä nojatuoliin.

NunnaUunin punainen Genius -takka onkin jo esitelty aiemmin postauksissani. Mutta tässä vielä siitä kuva. Varsinainen avaruusraketti. Pieni mies menee iltaisin nukkumaan tulen palaessa ja kun tässä yhtenä päivänä häntä peittelin päiväunille, kuului sängystä kysyvä ääni "poppa?". Ihmetteli ressukka, kun nukkumaan piti käydä ilman elävää tulta..

Alakerran toisessa kammarissa on musta pellettitakka. Hurjan nopeasti lämpiää ja kuumaa puhaltaa. Valitettavasti tämä ei ole varaavaa mallia, muutoin erinomainen lämmönlähde tämäkin. Pellettien hinnoissa on muuten hurjia eroja, kannattaa vertailla mikäli tuotetta tarvitsee!

Yläkerrassa isompien poikien makuutilassa lämpöä tuo tämä pieni, mutta erittäin tehokas kamina. Tässä kaminassa on myös keittolevy, jos vaikka urheilijanuorilla yllättää nälkä kesken unien!

Otsikossa luvattiin seitsemän, eli missäs ne kaksi puuttuvaa sitten on? Ne on pihasaunallamme, eli saunan Aito-kiuas ja saunatuvan takka. Yhteensä siis seitsemän. Joten jos muuten ei tule lämmin, niin ainakin puita kantaessa.

Nopeaa lämpöä saamme kaasulämppärillä, joka on sijoitettuna tupaan. Ilman tätä kaasulämppäriä voisi aamuisin aamupalalla olla tarvetta sille kelkkahaalarillekin.