Lipputangon pystytys, osa 1

Viime talvena sain lähisuvultani syntymäpäivälahjaksi 12 metrisen lipputangon (ja siihen sopivan Suomen lipun). Lipputankoa ei tietenkään Lapin perukoille talvisin edes toimiteta, joten talvella sain aiheesta tehdyn ihanan kortin ja alkukesästä itse tanko saapui pihaamme rekan katolla.

Tänään alkoi sitten pystytys. Tavoitteena siis oli saada n. 35 cm leveä ja 100 cm syvä kuoppa maahan.

Haastetta asettaa pihamme kivisyys. Pelkäsimme, että nurmen alla saattaisi olla isojakin siirtolohkareita vastassa. Kuvan kasassa on nimittäin lähinnä vain pihatiemme alta pois kaivetut kivet.

Onneksemme mitään kauhian isoja kiviä emme nyt löytäneet, mutta maa oli yllättävän tiivistä ja pientä kiveä riitti. Jonkin verran löytyi "aarteitakin", eli Tornion Sukkatehtaan muovinen sukkapaketti ja rikkoutunutta lasia.

Työssämme minua ja poikaa kannusti nuorimmainen. Kuvasta saattaa pystyä päättelemään, että helteet ovat Lapista tältä erää ohi..

Jossain vaiheessa kuoppa olikin sitten jo sen verran syvä, että maa-aineksen nostaminen ylös onnistui helpommin jugurttiämpärillä kuin lapiolla.

Kuopan syvyyttä mittasimme aika-ajoin, tavoitteena siis noin metrin syvyyteen ulottuva kuoppa. Mittatikkuna toimi kaksivuotiaamme, ja ihan iloisena tämän tärkeän homman hoitikin :)

Lopulta kuoppa oli niin syvä, että raivaussahahommista mukaan ennättänyt miehenikin joutui kurottelemaan, että sai jugurttipurkilla maata ylös kuopasta.

Nyt siis betonia tekemään. Eiköhän meidän pihassa pian liputeta!

"Lapissa kaikki kukkii nopeasti"

Jo Eino Leino huomasi sen. Itselleni se kuitenkin on aina yhtä suuri yllätys. Yhtä yllättävää kuin keskiyön aurinko, on tämä nopea kasvu, mikä täällä kesäisin tapahtuu luonnossa.

Siispä siirryttyämme kesäpaikastamme takaisin Lappiin, oli vastassa yli puolitoista metriseksi kasvanut nokkos-, horsma- ja joku ohdaketyyppinen kasvusto. Jihaa. Mies laittoi raivaussahan soimaan, minä haravoin ja  rullailin ruohonleikkurilla (jottei mikään olisi liian helppoa, niin sellainen ilman moottoria oleva rulla). Jo ensimmäisenä päivänä saimme pienen alueen nurmikkoa lyhyeksi ja kukkia esille.

Kuvan keltaiset kukat ovat lapinnauhuksia, paikallisia perinnekukkia. Näitä näkee täällä erityisesti vanhojen talojen pihapiireissä runsaastikin. Istutimme viime kesänä näitä kolme, nyt jo kivasti levinnyt ja korkeuttakin kasvaa!

Kun talvella poikien jalkapallokentällä on reilu metri lunta ja tulva-aikana kentän valtaa vesi, on siinä nyt paikoin jopa metrin korkeudelta apilaa. Ei ihme, että jalkapalloammattilaiset kasvavat pääsääntöisesti jossain muualla kuin Lapissa.

Lapin kesässä jälleen

Kävimme lomalla, siksi blogissa ollut hiljaista. Pahoitteluni niille, jotka oikeasti ovat päivityksiä kaivanneet. Saamani palautteen perusteella heitä kuitenkin on muutama :)

Lapin kesä on niin monimuotoinen. Juuri nyt helteet hellivät myös Lappia. Alkukesä olikin kovin viileä. Juhannusviikolla sateli vielä lunta ja ulkolämpötila oli sama kuin tuvassa sisällä: + 12 astetta (ennen kuin tulipesiä käynnistettiin).

Lomalta palattuamme huomasimme ihmeellisen ilmiön saunamme turvekatossa: ns. kylmän osan katto on kokonaan "kuollut":

Jos joku tietää, mistä moinen ilmiö voisi johtua, niin otamme tiedon riemulla vastaan!

Viime kesänä touko-kesäkuun vaihteessa istutimme pihallemme viinimarjapensaita. Riemastuttavaa on, että ne ovat lähteneet hyvin kasvuun!

Osa pensaista on punaisia, osa mustia viinimarjoja. Ensisatoa odotellessa...

Täällä "maalla" kun asumme, on naapurissa suloistakin suloisempia issikoita laiduntamassa. Mikä ihana tervetulokomitea täällä siis olikaan vastassa!

Keskiyön aurinko!

Aina yhtä yllättävä, häkellyttävä, ihmeellinen - keskiyön aurinko. En vain ikinä totu. Olen asunut Lapissa jo lähes 20 vuotta ja joka vuosi yllätyn uudelleen tästä valon määrästä. Kun eteläisessä Suomessa puhutaan kesän valoisista öistä, ei tiedetä mitään siitä, että aurinko oikeasti paistaa keskellä yötä ja voit vaikka lukea sängyssä ilman valoja!!

Tässä muutamia kuvia. Eivät mitään kuvaustekniikan huippua, vaan näissä kuvissa yritän näyttää miltä täällä näyttää keskellä yötä. Kaikki kuvat tässä on otettu viime yönä puolenyön aikaan.

Kello kaksitoista yöllä, aurinko paistaa puiden yläpuolella. Etualalla viime keväänä tontiltamme lumen alta kuoriutunut Tunturi Super Sport. Pientä laittoa vailla.

Tulvavesi on laskenut. Aurinko heijastuu mukavasti koulun ikkunoista. Ja taustalla olevan tunturin rinteillä lunta. Kuten kuvista näkyy, kevät ei ole täällä vielä kovin pitkällä. Koivuissa on hädin tuskin silmuja.

Mutta pian on taas jo juhannus ja silloinhan se on perinteisesti kesä ohi. Nautitaan siis valosta niin kauan kuin sitä riittää. Kaamoksen aikaan sitten ihan erilaiset valot.

Vesi tiellä - jokohan tämä olisi tulvahuippu?

Vesi on jatkanut nousuaan. Edelleen minun on tilannetta helppo vain katsella - meillä ei ole vaaraa että rakennuksia tai tuottoisia peltoja jäisi veden varaan.

Eilen 24.5. tilanne pihamaallamme näytti siis tältä:

Alalaidan veneen perälauta näkyi vielä eilen.

Tänään 25.5. veneen perälaudasta ei näy enää kuin muutama sentti:

Jalkapallokenttämme ei ihan vielä peity vedellä, mutta ei se kaukana ole:

Kaikkialle yltävässä vedessä on myös hyvät puolensa - vesileikit!

Ja tuo meille johtava tie. Nyt se vesi on noussut osin tielle, osin tien pinnan kanssa samalle tasolle:

Nyt vain jäämme jännittämään vieläkö vesi nousee vai olisiko tulvahuippu nyt tässä.

Tulvapäivitys

Edellisessä postauksessani kirjoitin joka keväisestä jännitysnäytelmästämme - tulvasta.

Kaksi päivää sitten 22.5. tilanne näytti pihallamme tältä:

Kuvassa oikeassa alakulmassa myös tontiltamme viime kesänä löytämämme vene (emmekä ole sitä ylös kaivaneet, eli siinä se edelleen on löytöpaikallaan). Ei tuota taida enää edes turvottamalla saada soutelukuntoon.

Tilanne tänään 24. päivä:

Vene on jälleen "vesillä".

Vaikka keli on kolea eteläisen Suomen helteisiin verrattuna, vietettiin täälläkin kuiten eilen paikallisen supermarketin kesäkauden avajaisia. Paikalla oli pomppulinna, taikuri ja ilmapalloja. Eikä ihan mitään pieniä ilmapalloja vaan sellainen, joka piti kotiin kuljetuksen ajaksi solmia kattotelineeseen kiinni koska ei mahtunut auton ovista sisään. Kotona avattiin ulko-ovet tuplana koska muutoin ei mahtunut pallo sisälle. Oli kuitenkin kaiken vaivan arvoista! Taikurin tekemä koirailmapallokin on kuvassa vielä ehjä, tätä kirjoittaessani se on jo "rrrrikki".

Koleasta kelista huolimatta täälläkin on jo avattu tramppakausi (ja riisuttu vaatteet ja kengät siististi trampan viereen):

Sekä jännitetty Suomen jääkiekkopelejä:

Tulva tuli - vai tuliko?

Jokakeväinen jännitysnäytelmä on alkanut. Kaikkialla puhutaan siitä, jotta nouseeko vesi, tuleeko tulva. Jos nousee, ylittyykö tulvaraja. Joet ovat jo jäistään luopuneet, mutta järvillä on lähes pilkkikelit.

Lainalaisuuksia tulvalle ja sen kehittymiselle on paljon:

• Tuntureilla on vielä lunta, se kun sulaa, tulee tulva.
• Jos sataa, tulva kasvaa.
• Jos on lämmin, lumi haihtuu, eikä tule tulvaa.
• Jos on viileää, sulaminen hidastuu ja tulva helpottuu.
• jne. jne.

Yksi asia kuitenkin on varma: lumet sulaa ja jossain vaiheessa tulee kesä! Tosin huomiselle on ennustettu pohjoiseen Lappiin jopa 10 senttiä uutta lunta. "Suomessa on nyt hellekelit" -uutinen ei ihan päde koko maahan kuitenkaan.

Kuvasin rantamme tulvatilannetta eilen ja tänään. Punainen aurausviitta keskellä kuvaa toimikoon mittatikkuna vertailussa. Ja normaali veden korkeus on tuolla pensaiden takana. Ensin kuvat eiliseltä eli 21.5.2014:

Sitten tämän hetkinen tilanne (22.5.2014):

Eli onhan tuo noussut jo ihan kunnolla. Mutta vielä pitäisi nousta n. 40 cm että tiemme menisi poikki. Sitä odotellessa olemme käyneet täydentämässä ruoka- ja juomavarastot. Me pärjäämme kyllä useammankin päivän vaikka tie katkeaisi. Ja naapurilla on veneet ynnä muut ettei täällä ihan hätä tule vaikka vesi nousisikin tuosta. Koululaisetkin ovat luvanneet selvitä vaikkeivät pääsisikään kouluun. Mutta pelottavaa tämä on tietenkin kaikille niille, joilla talot ja muu omaisuus on vaarassa aina näin tulva-aikaan, joten jäämme seuraamaan tilannetta.