Aamukahvi

Tarvitsemme lehmän. Tai sitten lypsävän poron. Meillä kuluu aamuisin maitoa parhaimmillaan kaksikin litraa. Muistan, kun aikoinaan äitini myös valitteli samaa minun ja veljieni maidon käytön osalta. Muistaakseni me tosin vain joimme maitoa sellaisenaan, nyt suuri kulutuksemme johtuu minun ja mieheni kahvin juonnista sekä kahden poikamme mannapuuromieltymyksestä.

Jo useita vuosia sitten ystäväni esitteli minut mutteripannulle. Aluksi lämmitin maidon mikrossa. "Kuinka brutaalia", sanoi toinen ystäväni, ja kehoitti minua lämmittämään maidon kattilassa. Mieheni puolestaan opetti minut vispaamaan maidon vaahdoksi. Sitten ystäväni, tuo ensin mainittu, hankki meille maidonvaahdottimen. Voi taivaallista, miten ihanaa vaahtoa sillä saakaan aikaan, niin pehmeää, täyteläistä, kermaista (vaikka käytänkin rasvatonta maitoa).

Vuosien myötä meille on kertynyt useita muttereita, yhden kupin keittimestä aina 12 kupin jättiläiseen. Jotta kahvielämys olisi mielestäni täydellinen, kahvi keitetään, niinä aamuina kun keritään, itse jauhetuista pavuista. Kahvimyllyjä meillä on kaksin kappalein - toinen mieheni kotoa, toinen häälahjaksi saatu. Tämä häälahjaksi saatu uudempi mylly on jokapäiväisessä käytössä, toinen "museoesineenä" kaapin päällä.

Nyt kahvihetkiini on ilmestynyt iso särö. Poltin maidonvaahdottimen, kun unohdin maidon liedelle ja lähdin lapsen kanssa vaipan ja vaatteiden vaihtoon toiseen päähän taloa. Olen siis joutunut toistaiseksi palaamaan teflonkattilan ja vispilän yhdistelmään. Ja kaikkein kiireimpinä aamuina jopa mikrolämmitykseen, oli se sitten kuinka brutaalia tahansa.