Kuistihaaveita ja kuninkaallisten häiden tunnelmia

 

Tällä viikolla olemme hakeneet rakennuslupia, kaksin kappalein, ja tänään nautimme kuninkaallisista häistä.

Rakennuslupia haimme sekä edellisessä postauksessa esitellylle autokatos/varastolle että haaveiden kuistillemme.

Perinteisesti kuisti on ollut lautarakenteinen, vaikka muu talo onkin hirsistä tehty. Kuisti on myös usein ollut maalattu eriväriseksi kuin talo, yleensä keltaiseksi. Itse talo on saattanut olla joko käsittelemätön tai tietenkin yleisimmin punainen.

Koska meidän taloa ei koskaan ole punamullattu tai muutenkaan maalattu (onneksi), emme mekään aio sitä tehdä. Talo on kyllä aivan erivärinen eri seiniltä, yhdeltä ruskea, toiselta harmaa, aurinko on sen luonnollisesti käsitellyt, mutta meitä se ei haittaa.

Perinteinen kuisti voi olla joko yksi tai kaksikerroksinen. Meidän talon haaste on se, että saadaksemme saman kulman kattoon kuin itse talossa, tulee kuistin olla kaksikerroksinen. Se puolestaan tietenkin lisää kustannuksia ja muutenkin projektin haasteellisuutta, kun joudutaan ”rikkomaan” kattoa. Tosin, talvella huomasin, että yläkerran juniorin sänkyyn puhalsi suoraan tuuli – joten lienee paikallaan muutoinkin tarkistaa kattoeristeiden paikallaan olo.

Suunnitelma on siis tehty, enää puuttuu toteutus. Huh. Talvi osoitti meille jälleen kuistin merkityksen katolla olevan lumen sulaessa tai sateella. Etuovesta kulkiessa saa nimittäin mukavat vedet niskaan kun kuistia ei ole. Juu, olemme toki kuulleet sadevesiränneistä, mutta tänä vuonna nekin olisi kolissut alas lumen ja jään mukana. 

Tuttu arkkitehti piirsi meille kuvat jo viime syksynä. Nyt jäämme jännittämään saammeko tätä rakennuslupaa. Koska talomme on suojeltu rakennus, luvan myöntämisestä päättää kunnan viranomaisten lisäksi Lapin ELY-keskus, joten hieman jännittää, jääkö tämä vain haaveeksi. 

Autokatossuunnitelmat

Autokatosta on pyöritelty suunnitelmissa nyt muutaman vuoden. Alun perin haaveilimme rakentavamme autokatoksen ja varaston vanhoista hirsistä. Lisäksi suunnittelimme, miten rakentaisimme samaan yhteyteen luksustason vierasmajan järvinäköaloilla.

Talvella mietimme, että toteutamme rakennuksen ihan lautarakenteisena, ja käsittelemme talon ja saunan värimaailmaan sopivaksi. Mutta jokin siinäkin tuntui vieraalta.

Anteeksi kaikki vieraamme – joudutte jatkossakin tyytymään saunatupaamme. Olemme nyt päätyneet rakentamaan pelkän autokatos- ja varastorakennuksen, kantatusta hirrestä. 

Tänään aamulla teimme päätöksen rakentamisesta ja tilasimme ”talopaketin”. Hyvää päätöstä juhlistettiin nyt illalla lasten mentyä nukkumaan, tulevan rakennuksen kohdalla (missä toistaiseksi on vielä pino vanhoja hirsiä odottamassa jatkokäyttöä kukkapenkin reunuksena).

Illalla myös naputtelimme rakennuksen kulmat merkiksi. Jos saamme rakennusluvan.

Keskiyön aurinko on muuten taas täällä. Nuo kuvat otettiin illalla klo 23.36.

Rakennuslupaa jo kovasti odottaen,

Maria
 

"Jos jäät lähtee alta törmän, hauki ui yli törmän."

Lapin kevättalvi kului touhukkaasti. Yhtäkkiä joulu vaihtuikin vapuksi, ja taas on aikaa myös blogille.

Lapin ja muun pohjoisen Suomen tulva on ollut viime päivinä uutisotsikoissa. Uutiskuvien perusteella osassa maata tilanne oli vakava. Täällä pohjoisessa ehdittiin jo huokaista helpotuksesta, jäät lähtivät joesta ihmeen aikaisin ja ainakin minä, pohjoiseen reilu 19 vuotta sitten kirjaimellisesti junan tuoma, luulin, että tänä vuonna sulamiskaudesta päästiin helpolla.

Eilen aamulla työpalaverissa sain kuitenkin mahdollisuuden kuulla syntyperäisten mielipiteen tämän vuoden tulvasta ja opin uuden sanonnan: ”Jos jäät lähtee alta törmän, hauki ui yli törmän.” 

Ja iltapäivällä sen sitten jo huomasikin, vesi lähti viikon vetäytymisen jälkeen yllättäen nousemaan. Tällä hetkellä ei onneksi hätyytellä vielä vahinkorajaa. Tilanne saattaa tietenkin muuttua pikaisestikin, mikäli paikallisten sanonta pitää paikkansa. 

On muuten harmaita kuvia. Mutta niin täällä oikeasti on, tosi harmaata tai oikeammin luontoa hallitsee vielä ruskean eri sävyt. Vaikea kuvitella että eteläisessä Suomessa jo leikkaatte nurmikkoa. Ehkä täälläkin luonto jo heräilee, mutta se tekee sitä niin hiljaa, kuin hitaasti venytellen, että sitä ei edes huomaa?

Ja ainakaan vielä ranta"törmällä" ei ui hauet, vaan vanhat hirret, jotka lienevät entiset, jo muutaman vuoden takaisessa tulvassa levinneet, pitkospuut.

Rantatörmällä uivia haukia odotellen,

Maria