Talo

Kuten esittelytekstissä mainitsen, talo sijaitsee Lapissa ja on peräisin 1880-luvulta. Ihan tarkkaa rakentamisvuotta meillä ei ole tiedossa, emmekä sitä ole talon hirsistä löytäneet kirjoitettuna (tosin emme itse ole tehneet ns. "pelastusremonttia" joten kurkihirsi, jossa rakennusvuosi usein on kirjoitettuna, on kattorakenteiden alla piilossa).

Talo on kylämme ainoa ennen sotia rakennettu, nykypäivään asti säilynyt talo. Lapin sodassa 1945 saksalaiset polttivat kylän kokonaan, mutta sijainti järven takana pelasti tämän paikan. Paikalliset olivat täällä neuvokkaita eli poistivat lossin käytöstä poistuessaan itse paikalta.

Talon rakenteista löytyneitä sanomalehtiä tauluna - Pohjolan Sanomat 1922

Seuraavan kerran talo oli lähellä tuhoutua joutuessaan muutamaksi vuodeksi "grynderin" omistukseen, tuolloin tarkoituksena oli rakentaa tilalle loma-asuntoja. Talon, ja meidän, onneksi tulivat lamavuodet - loma-asunnot jäivät rakentamatta, talo purkamatta ja tila siirtyi seuraavalle omistajalle, eli talon varsinaisen pelastustyön tehneelle taholle. Tämä meitä edeltänyt omistaja on tehnyt vaativamman työn: uusinut katon, kengittänyt talon uudelleen koska toinen pääty oli jo tippuneena, uusinut rikkoutuneet ikkunat, paikannut huonoksi menneet hirret, vaihtanut lattiaeristeitä ja rakentanut talon yläkerran lämpimäksi tilaksi. Siis tehnyt lähes kaiken sen työlään ja kriittisen, jättäen meille vain sisustuksellista ja käyttömukavuuteen liittyvää korjailtavaa.

Itse kävin tutustumassa tähän taloon jo yli kuusi vuotta sitten ja hurmaannuin välittömästi talon tunnelmasta. Viisi vuotta myöhemmin saimme kuin saimmekin talon omistukseemme! Olemme nyt asuneet tässä siis reilun vuoden. Ensimmäinen talvi oli opettelua - etenkin lämmitys on kovilla pakkasilla, puhumattakaan voimakkaalla tuulella, välillä hieman työlästä.

Lämmitysmuotoina meillä on varsinainen cocktail: puu, kaasu, pelletti ja sähkö.Tuvassa on iso leivinuuni ja piisi eli avotakka - alkuperäinen 1880-luvulla rakennettu kokonaisuus, joka on edelleen jokapäiväisessä käytössä. Uuninluukun korjaaja totesi, että "tätä takkaa on aikanaan rakennettu varmasti koko kesä, niin iso ja työläs tämä on ollut". Leivinuunin lämmitys oli etenkin opettelua vaativaa, ensimmäisellä kerralla lämmitimme niin, että yläkerrassa piipun vieressä kattopaneelit kuumeni. Nyt olemme oppineet lämmittämään uunia niin, että uuni, ei pelkästään piippu, lämpenee ja varaa lämpöä etenkin seuraaviin päiviin. On uunissa paistettu jo joulukinkkukin kahtena jouluna, on muuten olleet hyviä! :)

Talon historiasta tiedämme melko niukasti, jotain olemme toki kyläläisiltä kuulleet, kuten sen, että tuvan katon kolo on haulikolla ammuttu: talon asukas oli juhlimisen seurauksena väsähtänyt tuvan sohvalle ja siinä oli kärpänen alkanut pörrätä hänen ympärillään, ärsyttäen väsynyttä juhlijaa. Tarina ei kerro olisiko kärpäslätkää ollut saatavilla, ei ilmeisesti, koska oli mies turvautunut haulikkoon, mutta kuulemamme mukaan kärpäsen sai kuitenkin hengiltä. Tarinan innoittamina sijoitimme kärpäs-palovaroittimen kolon viereen.