Lasten huoneen uusi sänky

Tervehdys taas Lapista

Ei, emme ole muuttaneet täältä pois, vaikka yhtään blogipäivitystä en ole ehtinytkään kirjoittamaan aikoihin. Eikä meillä oikeastaan ole tehty piiitkään aikaan mitään uusia sisustus- tai remonttijuttujakaan.

Ja ei nytkään mitään isoa uutta, paitsi ehkä pienten lasten mielestä tosi iso juttu, siis uusi kerrossänky!

Tässä yhtenä iltana, tullessani töistä kotiin, oli sänky saapunut ja mies aloittanut sen kokoamisen lasten kanssa yhdessä. Mikä ihana kaaos siis!

Pelästyin, nukkumaan menoaika nimittäin lähestyi jo hyvää vauhtia. Vaan eipä mitään, ihan pian oli sänky valmiina, ja nuoriso onnellisina uusissa sängyissään!

Ja pian pitäisi saada taas päivitettävää, meillä nimittäin alkoi hieman "hetken mielijohteesta" saunan remppa. Siitä lisää pian!

"Mitä sinne kuuluu?"

Tiedän. Aivan liian kauan sitten viimeisen blogipäivityksen. Nyt ajattelin antaa yhteenvedon viimeaikaisista tekemisistämme. Paljoa ei ole hirsitaloa laitettu tai tuunattu, vaan:

On ihasteltu talvimaisemia 

sekä ensimmäistä auringon näyttäytymistä kaamoksen jälkeen.

 

Jouluna saimme kotiimme hartaasti odotetun vieraan.

 

Ja samoihin aikoihin aloitettiin laskettelukausi.

 

Tammikuussa kävimme jopa "etelän lomalla",

 ja helmikuussa ihastelimme Lainion Snow Villagen kappelia.

Helmikuu toi mukanaan myös tolkuttoman määrän lunta, jota on lapioitu ja kolattu.

Onneksi välissä on ehditty myös "ottaa aurinkoa".

 Ihan pian täälläkin päästään kevääseen, ja toivottavasti myös kevään myötä blogi herää uuteen eloon.

Aurinkoisia päiviä kaikille toivoen,

Maria

"Uusi" ruokapöytä

Rakastan sisustamista. Ei, että siinä olisin kovinkaan hyvä. Mutta sisustuslehtiä on ihana lukea ja haaveilla...

Ja joskus sitä onnistuu ihan vahingossa. Niin kuin nyt tämän ruokapöytämme kanssa. Ehkä ei edes tule esiin näissä kuvissa niin hyvin, mutta olemme todella tyytyväisiä "uuteen" pöytäämme.

Uusi -sana on lainausmerkeissä, tässä pöydässä ei nimittäin ole mitään "uutta". Kaikki on vanhaa tai käytettynä saatua. Mutta sitäkin kauniimpi meidän mielestä.

Pöydän jalka saatiin veljeni avustuksella ystävältäni Helsingistä ja alunperin tarkoituksemme oli vain vaihtaa vanhat Ikean pukkijalat lasilevyn alta tähän metalliseen pöydänjalkaan. Hyvän näköinen siitäkin olisi tullut, mutta autotallin avajaisiin löysimme pöytälevyksi pihaltamme vanhan oven, jonka harjasimme puhtaaksi pölystä ja roskasta ja kas, siihen vanhan lasilevyn päälle asettamalla oli kokonaisuus valmis.

Ne Ikean pukkijalatkin oli kivat, mutta veivät pöydän alla melko paljon tilaa ja olivat hankalat. Nyt uuden pöydän ympärille mahtuu erinomaisesti 8 tuolia + syöttötuolikin päätyyn :)

Pöytää kootessa koimme myös iloista yhdessä tekemisen meininkiä, pöytä nimittäin kannettiin paikoilleen tupaan autokatoksen avajaisten loppupuolella, kun hyttyset ja polttiaiset ajoivat meidät ulkoa sisätiloihin. Talkootöinä ja kierrätysmateriaaleista tehty pöytä siis - kiitos kaikille osallisille!

-maria-

Autokatoksen avajaiset

Nykyään tulee juhlittua ihan liian vähän. Niinpä päätimme mieheni ja lasten kanssa, että järjestämme oikein avajaisjuhlat autokatokselle. Harjakaisiakaan kun ei ehditty koska rakentamistahti oli niin tiivis.

Avajaisia vietettiin Lapin kesän ehkä komeimman päivän iltana. Aurinko paistoi täydeltä terältä, Lapinnauhukset kukkia helottivat ja hyttysiäkään ei ollut yhtään.

Vähähiilarinen avajaismenu:

Kylmäsavulohi"tahna"

Tonnikala"tahna"

Makkaroita grillistä

Vesimelonipitsaa

Tarjoiltavat katettiin uuteen varastoon pöydälle, jonka rakensimme ystävältä saadusta pöydän jalasta ja pihaltamme löytyneestä vanhasta ovesta.  

Tonnikala- ja kylmäsavulohitahnat nautittiin hapankorppujen päällä. Hapankorput asettelin tarjolle leikkisästi teeman mukaan "hirsitaloksi". Lapsia tämä kovasti miellytti :)

Vesimelonipitsan idea löytyi Inspirations -blogista
Samasta blogista löytyy myös yllämainittu tonnikalatahna. Ja niin paljon muitakin herkullisia, vähähiilarisia ruokaohjeita!

Autokatoksen ylijäämäpaloista kätevä mieheni viritteli pihalle erinäisiä penkkejä sekä varastoon johtavat portaat. Jatkossa näistä saatetaan rakentaa vielä ainakin roskakatos, mutta harmaantukoon nyt ensialkuun penkin roolissa pihamaalla. Ja tuo varastoon rakennettu pöytä - se löysikin jo uuden paikkansa tuvastamme.

Hirsilato.fi

Viime torstaina klo 13.30 se saapui tontille. Uusi autokatos/ajoneuvovarastomme. Itse tulimme töistä hieman neljän jälkeen, silloin tontilla näytti tältä:

Pelästyin. Menin Tyrnävän Hirsiladon asennusporukan luokse ja sanoin, oikeasti tosissani: "voi ei, teillä on ollut väärät kuvat, meille piti tulla kaksipaikkainen autokatos". Miehiä nauratti. Tämä on kuulemma helpompi pystyttää seinät "ehjinä" ja sahata tarvittavat aukot sitten lopuksi. Kätevää, tuumin minäkin alkujärkytyksestäni selvittyä. Koska itse olin hetkeksi järkyttynyt, halusin saman järkytyksen miehelleni. Niinpä lähetin yllä olevan kuvan myös hänelle. Vaan ei mennyt hän lankaan, vaan oli heti ymmärtänyt jujun. Höh.

Pystyttäjät olivat kyllä nopeita työssään! Illalla seitsemän aikoihin talo oli harjassa ja kattoa jo aloiteltiin.

 

Koska tilasimme rakennuksen "avaimet käteen" pystytettynä, itsellemme jäi vain työn seuraamisen ja ihastelun vaiva.

Illan aikana he naputtelivat vielä katon valmiiksi. Seuraavana aamuna sahasivat tuon epäilemäni toisen autokatoksen aukon esiin ja lisäsivät varastoon ovet - ja autokatoksemme oli valmis avajaisjuhliin!

Kiitos Tyrnävän Hirsilato!

-maria-

ps. tämä postaus tuli täydestä sydämestä eikä ole sponsoroitu mainos :)

Autokatokselle pohjat

Palattuamme kesälomalta alkoi autokatoksen pohjien teko. Olimme kesän aikana saaneet rakennusluvan autokatos/ajoneuvovarastolle ja soratkin pohjia varten oli toimitettu ennen lomia asentamamme suodatinkankaan päälle.

Sorat oli kasoissa, mieheni totesi: "se ole ku lapioida ja vähän tasoittaa". Hmm. Ja sitä lapioitiin.
Ja lapioitiin. Yhden viikonlopun ajan heilutimme lapioita todellisen hyötyliikunnan hengessä - ja kas, se olikin nopeasti tehty. Täryttimellä tiivistys, sitten kivijalan tekoon.

Koska talommekin on sijoitettu vain irtokivien päälle, emme halunneet tähän autokatokseenkaan lekaharkkoja tai muutoin nykyaikaista pohjaa, vaan kivijalaksi valitsimme luonnonkivet. Hieman haastavampaa, melko paljon tarvittiin mittaa, vatupassia ja suuntalankaa. Varsinkin, kun pienet apurit saattoivat aivan yllättäen siirtää lankoja huomaamattamme. Mutta parin tunnin ja yhden pidemmän tuumaustauon jälkeen kivijalka oli valmis. Ja ristimittakin täsmäsi!

Ahkerat työmiehet olivat jäätelönsä ansainneet.

No nyt on kesä ohi!

No nyt on kesä ohi! Tämä oli kuulemma Ukkini lause aina juhannuspäivän aamuna. Itse en ole tätä ollut kuulemassa, joten Mummini kertoman varassa tässä olen. Ja niinhän se teknisesti eteläisessä Suomessa onkin.

Täällä Lapissa tuo Ukkini sananlasku ei ihan päde. Aurinko paistaa päivin öin aina heinäkuun lopulle asti, ja kasveilla on valoa kasvaa. Ja olivatpahan vain kasvaneet lomamme aikana! Pihamme heinä, mutta etenkin nokkoset ja horsmat, olivat ainakin lyhyen miehen mittaisia oltuamme pois kotoa nauttimassa eteläisen Suomen lämmöstä :)

Koska pihassa on jonkin verran ajettavaa, ostettiin pienille pojille omat välineet pihatöihin.

Pihamme väriloisto näin elokuussa. Varjon puolen jalopähkämöt ovat vasta aukeamassa kukkaan, kun auringon puolen kukat kuihtuivat jo viikkoa aiemmin.

Kesän niittotalkoissa itäisen Suomenlahden saaressa.

Mutta nyt on siis kesälomat ohi ja olemme kotona ja elokuun helteetkin on koettu. Voi siis oikeasti todeta: No nyt on kesä ohi!
 -maria-

ps.
Meillä on käynnissä autokatoksen pystytys - joten: stay tuned for more :)