Tällä viikolla olemme hakeneet rakennuslupia, kaksin
kappalein, ja tänään nautimme kuninkaallisista häistä.
Rakennuslupia haimme sekä edellisessä postauksessa esitellylle
autokatos/varastolle että haaveiden kuistillemme.
Perinteisesti kuisti on ollut lautarakenteinen, vaikka muu
talo onkin hirsistä tehty. Kuisti on myös usein ollut maalattu eriväriseksi
kuin talo, yleensä keltaiseksi. Itse talo on saattanut olla joko käsittelemätön
tai tietenkin yleisimmin punainen.
Koska meidän taloa ei koskaan ole punamullattu tai
muutenkaan maalattu (onneksi), emme mekään aio sitä tehdä. Talo on kyllä aivan
erivärinen eri seiniltä, yhdeltä ruskea, toiselta harmaa, aurinko on sen
luonnollisesti käsitellyt, mutta meitä se ei haittaa.
Perinteinen kuisti voi olla joko yksi tai kaksikerroksinen.
Meidän talon haaste on se, että saadaksemme saman kulman kattoon kuin itse
talossa, tulee kuistin olla kaksikerroksinen. Se puolestaan tietenkin lisää
kustannuksia ja muutenkin projektin haasteellisuutta, kun joudutaan ”rikkomaan”
kattoa. Tosin, talvella huomasin, että yläkerran juniorin sänkyyn puhalsi
suoraan tuuli – joten lienee paikallaan muutoinkin tarkistaa kattoeristeiden
paikallaan olo.
Suunnitelma on siis tehty, enää puuttuu toteutus. Huh. Talvi
osoitti meille jälleen kuistin merkityksen katolla olevan lumen sulaessa tai
sateella. Etuovesta kulkiessa saa nimittäin mukavat vedet niskaan kun kuistia
ei ole. Juu, olemme toki kuulleet sadevesiränneistä, mutta tänä vuonna nekin
olisi kolissut alas lumen ja jään mukana.
Tuttu arkkitehti piirsi meille kuvat jo viime syksynä. Nyt jäämme jännittämään saammeko tätä
rakennuslupaa. Koska talomme on suojeltu rakennus, luvan myöntämisestä
päättää kunnan viranomaisten lisäksi Lapin ELY-keskus, joten hieman jännittää, jääkö tämä vain haaveeksi.
