Pankon päältä ja takaa

Blogin nimi - Piisi ja Pankko - kuvastaa talomme suurta ja vanhaa leivinuuni & avotakka -yhdistelmää. Tämä 3 x 3 x 3 metrinen möhkäle on rakennettu 1880 luvulla, siis täysin alkuperäinen. Piippu kylläkin on uusittu 2000 luvun alussa ja viime talvena paikkailimme leivinuunin luukun ympäristöä. Joidenkin (lue: äitini) mielestä tämä talomme keskuslämmitysyksikkö myös näyttää alkuperäiseltä, eikä suinkaan pelkästään positiivisessa mielessä. Kalkkipinta on siis rapautunut ja kaipaisi kipeästi kokonaan uusimisen.

Pankolle kiipeämisen olemme, vedoten pankon pitkään ikään, kieltäneet kaikilta muilta paitsi Viljami-tontulta. Kysyjiä on kyllä ollut hetkittäin ruuhkaksi asti, kun lapset ovat halunneet seikkailua ja "entisen ajan fiilistä". Nyt 11 vuotiaalle pojallemme kuitenkin tarjoutui tilaisuus päästä pankon taakse (ei vieläkään päälle). Huomasin nimittäin, että siellä oli paljon roskaa ja tarvitsin sopivan kokoisen apurin pankon taustaa siivoamaan.

Pankon takaa löytyikin sitten paitsi paljon puuroskaa, myös kaasut menettänyt ilmapallo.

Ja iloinen nuori apuri :)

Pankon takaa poistuminen tapahtui sekin vauhdikkaasti ja tyylillä:

Hetken päästä olimme jo kantaneet pankon taustan täyteen polttopuita ja leivinuuniin saatiin taas tulet. Siivousapurikin oli vaihtunut nuorimpaan, mutta into auttamiseen oli entisellään.

"Hyvä on hiihtäjän hiihdellä kun latu on luistava alla"

Johan tänä kesänä lumettomia kuukausia olikin kaksin kappalein, sekä heinä- että elokuu. Kesäkuussa juhannuksena satoi vielä lunta ja syyskuun puolivälissä saimme sitten sen niin sanotun "ensilumen" maahan.

Tänään päästiin avaamaan ensilumen latu, eli tykkilatu. Kaikkiaan 2,5 km suuntaansa erinomaisessa kunnossa olevaa latu-uraa ja luistelubaanaa.

Ja ihan kohtahan se sitten onkin taas jo vappu :)

Kuva otettu 20.10.2014 klo 18 aikoihin.

Valmistuuko tämä remontti (oikeasti) koskaan?

Aloitimme remontin 9 kuukautta sitten. Helmikuisessa postauksessani jo hehkutin "vihdoin sen olevan valmis", mutta tuolloin olimme saaneet vasta alakerran osalta remontin valmiiksi. Yläkerta olikin sitten eri juttu. Vaikka saimme yläkerran tapetit valmiiksi jo viime keväänä, jäi matalan osan liukuovien toimitus pitkälle pääsiäisen jälkeiseen aikaan. Sitten olikin vuorossa kesäloma, ja nyt vasta saimme tavarat järjestykseen sekä liukuovien takana, että keskilattialla.

Tämmöinen siitä nyt kaiken odotuksen jälkeen tuli:


Tässä näkyy nyt loppuun siivottu kokonaisuus, etualalla isojen poikien pelitila, taustalla kirjasto-osio. Laidoissa liukuovien takana on talon lähes ainoat varastotilat. Ne ovatkin sitten melko täynnä.

Kirjaston lukunurkkaus. Nuo mieheni aikoinaan Askon poistomyynnistä ostamat tuolit ovat yllättävän miellyttävät istua. Ovaalin mallinen "mikä lie" toimittaa nyt sohvapöydän virkaa. Tuo "mikä lie" tuli tämän talon irtaimiston mukana, emmekä ole keksineet mikä se oikeasti olisi tai kenen toteuttama tai suunnittelema.

Ikean pieni kasvihuone sai uudet asukkaat. Simpukat ja fossiilit ovat vanhempiemme peruja, viime vuosisadan puolenvälin molemmin puolin kerättyjä. Käsittämätöntä, että tuon ison simpukan sisältä voi edelleen kuulla meren huminaa :)

Kuka vielä muistaa nämä? View masterit. Aika ennen dvd -leffoja ja play stationia. Jos ei muuta käyttöä niin kirjaston hyllyllä pölyä keräämässä.

Varastoja siivotessa löysin viestin vuodelta 1991. Tämä on tietämättäni kulkenut tavaroideni mukana kaikki nämä vuodet - ja muutot.

Liukuovien takana on runsaasti tilaa, tai olisi, jos siellä ei olisi kattoa myöten laatikoita ja tavaraa.

Nyt on aika ottaa hetki rennosti! Viipurin evakkoarkku kätkee nykyään sisäänsä lasten leluja ja pelejä, joten tuskin tämä tila rauhan tyyssijana säilyy, eiköhän täälläkin pian voi kompastua Rubikin kuutioon.

Ja kaiken tämän järjestelyn jälkeen jäi muutama kirja ilman hyllytilaa. Joten jatkoa seurannee tämän tiimoilta.

Herkkuviikko

Tällä viikolla meillä on herkuteltu. Sain työkaveriltani ihanan kauniin kukkakimpun - mutta se olikin lisäksi kokonaan syötävä yrttikimppu!

Tuoreminttua, rakuunaa ja kehäkukkia. Kaikki syötäviä, täällä Lapin kesässä kasvaneita herkkuja. Sekä silmän että vatsan ruokaa!

Töistä kotiin kimppu matkusti maljakossa auton keskikonsolissa. Tästä jäin miettimään pitäisikö useamminkin olla kukkia autossa ihan muuten vaan? Autoni on kuitenkin useimmiten täynnä lastenrattaita, turvaistuimia, suksia, monoja, koulureppuja, luistimia... joten saattaa olla, että kukat jäisi vain "jalkoihin".

Kotona kukat pääsivät kirkkaaseen Aalto -vaasiin. Todella kaunis ja ihanasti tuoksuva kimppu! Ja niin herkullinen. Minttu on loistava mauste mutta myös ihana lisä veden joukossa, rakuunaa käytin heti illan kanaruoassa. Kehäkukat toimivat ainakin salaatissa syötävänä koristeena. Oiva tapa houkutella myös perheen nirsoimmat salaatin syöjät - mitä erilaisempi juttu, sitä varmemmin maistavat.

Lauantai-iltana oli vuorossa naapuritunturissa Oloksella joka syksyiset Ruokafestit. Ja mitä herkkuja siellä taas olikaan tarjolla; muiden muassa kaskinaurista Sodankylästä, poronkieltä Raattamasta, siikaa Inarijärveltä, kuningasrapua Norjasta ja sokerina pohjalla - Kokki Lapista - aina yhtä hymyilevä ja loistavaa ruokaa tekevä, MTV3:n aamuista tuttu, Tero Mäntykangas.

Pannulle öljyn ja voin sekaan siveltiin aromia katajanoksalla, sitten liekitettiin hirveä jaloviinan voimin.

Ja oltiin siellä mekin. Samalla juhlistettiin isoimman pojan 14 vuotissynttäreitä. Kuinka aika rientääkään nopeaan!

Ilta sai hullunkurisen lopun, kun leikkaava, tuskainen huuto kuului kaksivuotiaamme suunnalta. Vielä hetkeä aiemmin hän oli istunut tyytyväisenä syömässä poron kieltä. Tiesin heti, että nyt sattuu, vaan en, että mihin. Pian huomasimme, että hän oli kaikessa hiljaisuudessa työntänyt hammastikkuja housuihinsa. Naureskellen toimeliaalle pojallemme lähdimme vatsat täynnä kotia kohti.

SMEG

Tästä olemme mieheni kanssa haaveilleet kauan - punaisesta retrohenkisestä Smegistä. Vanha jääkaappi-pakastimemme sanoi vihdoin ja viimein sopimuksensa irti, joten saimme syyn tilata uuden kaapin.

Nyt tämä komeus on sitten saapunut uuteen kotiinsa. Ja soma se on kuin karamelli. Ja tuo punainen väri on meidän mielestä jotenkin raikas vanhan hirsiseinän kanssa. Mutta yläkaapiin ovessa näkyy silmällä (ei kamerassa) pienen pieni lommo - nähtäväksi siis jää saammeko uuden oven vaiko koko kaapin.

(Pienten) investointien syksy

Ensin tuli hiekkalaatikko. Biltemasta. Hinta alle neljäkymppiä. Plus tietenkin hiekkojen hankinta. 

Toimii, loistavasti. Tässä mallissa on kansi, joka taittuu istuimiksi. Itse koottu ja maalattu. Ainoa valmis osa, etukäteen lyödyt naulat, tosin eivät kestäneet käyttöä ja ne on jo vaihdettu ruuveiksi. Käyttäjätyytyväisyys täysi kymppi.

Sitten saapui kesälomareissun aikana Turusta tilattu liesituuletin. Aiemmassa liesituulettimessamme ei ollut ollenkaan suodatinta, eikä meillä ole putkea joka veisi käryt uloskaan. Eli kalojen paistamisen saattoi aistia kotonamme aina muutaman päivän itse paistamisen jälkeenkin.

Tätä liesituuletinta tilatessa meillä hieman pääsi karkaamaan mopo käsistä. Menimme keittiömyymälään ikkunassa olleen tyrkkytarjouksen perusteella. Olimme jo lyömässä lukkoon kauppoja tuosta tyrkystä, kun vilkaisin hieman pidemmälle liikkeeseen. Siellä olikin uutta Savon mallistoa, aktiivihiilisuodattimella varustettu tehokas mylly 90 senttisen lieden päälle. Nyt onnistuu paistaminen ilman, että palovaroitinta tarvitsee löyhytellä.

Edellisten hankintojen jälkeen jääkaappipakastimemme hajosi. Tällä hetkellä pakasteemme ovat kyläilemässä toisaalla, ja odottelemme uutta saapuvaksi ensi viikon aikana. Siitä sitten myöhemmin lisää.

Sisustuslehtien lumoissa

Meillä on sisustuslehtiä vino pino. Niiden tunnelmaan on usein niin ihana uppoutua - haaveilla ja ideoida, joskus myös kriittisesti arvioida. 

Joten mitä huomaan poikamme, kaksivuotiaan taaperon, lukevan ruokapöydässä iltapalalla? Ideal Home November 2013 -numeroa.

Koira keskittyi puolestaan lapsen iltapalaleipään.  

Pikkuvelikin olisi halunnut lukea lehteä - se kiellettiin toteamalla painokkaasti "minun oma, ei vauva lue".