Lipputanko, osa 3 - Siniristilippumme!

 

Siniristilippumme. On se vain kaunis! Ja omassa pihassa vielä.

 

Tavoitteeni on ollut saada tämä lipputanko pihaan ennen vanhimman pojan rippijuhlia. Eilen tulikin jo seurakunnasta pyyntö ilmoittautua ensi kesän rippileirille. Eli ei edes mennyt tiukaksi tämä pystytys.

 

Osa 3, eli itse pystytysvaihe, oli nopea. Mies otti suojat pois tangosta, asetti nupin paikoilleen ja sitten vain siirrettiin tanko sijoilleen ja lähdettiin nostamaan. Naapurin rouvakin saapui juuri parahiksi porkkanoita tuomaan, joten pääsi mukaan nostamaan tätä 12 metristä komeutta pystyyn.

 

"Eihän tuo ole kuin nostaa pystyyn", totesimme porukalla, ja hyvinhän se nousikin. Mutta sitten alkoi epävarmuus. Vaikka järjellä ajatellen tanko ei pääse kaatumaan kun pultit paikoillaan, niin jotenkin tuntui että kaatuu heti jos päästämme naapurin kanssa siitä irti. Eli siinä me roikuimme vastapainoina toisillemme kunnes naapuri totesi pieni virne suupielissään:"irrotetaan, ja katsotaan sitten kuka juoksee". Eikä se tanko mihinkään kaatunut, tietenkään.

 

Mieheni totesi, että "suorassa näyttäisi olevan". Silmä on paras vatupassi, mutta tässä tapauksessa kuitenkin minun silmä, ei mieheni.

 

 

Yllättävän helposti tuo kuitenkin suoraan saatiin.

 

 

Koska sain tämän tangon ja lipun synttärilahjaksi, täytynee lahjan saajana pitää pienimuotoinen puhe. Siis: Aivan ensiksi tahtoisin kiittää :)

*sukulaisia mahtavasta lahjasta!

*miestäni ja poikia pystytyksen monista eri vaiheista

*naapuria henkisestä tuesta aivan loppumetreillä, kun itseltä meinasi usko loppua

 

Ps. ne porkkanat oli todella komeita, täällä Lapissa (naapurin pihalla) kasvaneita herkkuja :)

 

Viimekesäiset orvokit

Viime kesänä löysimme pihamaaltamme vanhan mopon, Tunturi Super Sport. Ajokelpoista siitä ei enää saa, joten teimme siitä (hieman vitsinä) kukkatelineen pihallemme. Myös kukkapurkit, eli vanhat kahvipannut joihin orvokit laitettiin, löytyivät pihamaalta. Kun ei niistäkään enää kahvin keittoon olisi ollut.

Tänä kesänä en laittanut kesäkukkia ollenkaan, koska olimme aika pitkään pois täältä pohjoisesta. Yllätys ja ihastus oli melkoinen, kun huomasimme, että yhdessä näistä kahvipannuista olikin viime kesäinen orvokki lähtenyt uudestaan kukkimaan! Nyt uskallan jo toivoa, että ensi kesänä niitä olisi jo muutama lisää!

Ps. Mies lupasi, että mopo on kyllä myytävänä, vähän käytettynä :)

Lipputangon pystytys, osa 2

Eilen valettiin betonijalusta lipputangolle. Se olikin helpompaa kuin luulin. Kuin lasten leikkiä, ja sitähän se olikin, koska homman teki suurimmaksi osaksi kaksivuotiaamme, isä "vähän auttoi".

Aivan ensin nikkaroitiin muotti, joka upotettiin aiemmin kaivamaamme kuoppaan, siitä enemmän: http://piisijapankko.blogspot.fi/2014/08/lipputangon-pystytys-osa-1.html

Sitten haettiin ämpärillä saunalta vettä. Koirankin mielestä hurjan mielenkiintoista toimintaa.

Vesi sekoitettiin kuivabetonin joukkoon ja hämmennettiin:

Ja valmis betoni kaadettiin kuoppaan/muottiin.

Niin helppoa, että lapsikin sen osaa :)  Nyt odotellaan betonin kuivumista. Ja keskustellaan siitä, kuka saa nostaa ensimmäisen kerran lipun salkoon.

Jalkapalloa vielä ennen talven lumia?

Olen aiemmissa teksteissäni kertonut pihamme jalkapallokentästä. Välillä sen peittää metrinen hanki, välillä tulvavesi, näin hoitamattomana kesän jäljiltä apilakasvusto oli melkoinen. Pihamme horsma on jopa "miehen mittaista". 

 Ensin kentän alue (ja muukin piha) on käsitelty raivaussahan avulla:

Sitten on vuorossa haravointi, jota riittää. Jalkapallokentän alueelta ruoho tulee myös leikata pallon peluuseen sopivaan mittaan. Kun motivaatio on riittävä, ei ulkotöihin tarvinnut urheilijanuoria edes patistaa!

Pienet konehuollotkin luonnistuivat yllättävän helposti!

Kun työtahti on näinkin rivakka, voisi jopa ajatella, että pihallamme pelataan vielä jalkapalloa ennen kuin se metrinen hanki jälleen valtaa kentän. Jäämme seuraamaan tilannetta :)

Lipputangon pystytys, osa 1

Viime talvena sain lähisuvultani syntymäpäivälahjaksi 12 metrisen lipputangon (ja siihen sopivan Suomen lipun). Lipputankoa ei tietenkään Lapin perukoille talvisin edes toimiteta, joten talvella sain aiheesta tehdyn ihanan kortin ja alkukesästä itse tanko saapui pihaamme rekan katolla.

Tänään alkoi sitten pystytys. Tavoitteena siis oli saada n. 35 cm leveä ja 100 cm syvä kuoppa maahan.

Haastetta asettaa pihamme kivisyys. Pelkäsimme, että nurmen alla saattaisi olla isojakin siirtolohkareita vastassa. Kuvan kasassa on nimittäin lähinnä vain pihatiemme alta pois kaivetut kivet.

Onneksemme mitään kauhian isoja kiviä emme nyt löytäneet, mutta maa oli yllättävän tiivistä ja pientä kiveä riitti. Jonkin verran löytyi "aarteitakin", eli Tornion Sukkatehtaan muovinen sukkapaketti ja rikkoutunutta lasia.

Työssämme minua ja poikaa kannusti nuorimmainen. Kuvasta saattaa pystyä päättelemään, että helteet ovat Lapista tältä erää ohi..

Jossain vaiheessa kuoppa olikin sitten jo sen verran syvä, että maa-aineksen nostaminen ylös onnistui helpommin jugurttiämpärillä kuin lapiolla.

Kuopan syvyyttä mittasimme aika-ajoin, tavoitteena siis noin metrin syvyyteen ulottuva kuoppa. Mittatikkuna toimi kaksivuotiaamme, ja ihan iloisena tämän tärkeän homman hoitikin :)

Lopulta kuoppa oli niin syvä, että raivaussahahommista mukaan ennättänyt miehenikin joutui kurottelemaan, että sai jugurttipurkilla maata ylös kuopasta.

Nyt siis betonia tekemään. Eiköhän meidän pihassa pian liputeta!

"Lapissa kaikki kukkii nopeasti"

Jo Eino Leino huomasi sen. Itselleni se kuitenkin on aina yhtä suuri yllätys. Yhtä yllättävää kuin keskiyön aurinko, on tämä nopea kasvu, mikä täällä kesäisin tapahtuu luonnossa.

Siispä siirryttyämme kesäpaikastamme takaisin Lappiin, oli vastassa yli puolitoista metriseksi kasvanut nokkos-, horsma- ja joku ohdaketyyppinen kasvusto. Jihaa. Mies laittoi raivaussahan soimaan, minä haravoin ja  rullailin ruohonleikkurilla (jottei mikään olisi liian helppoa, niin sellainen ilman moottoria oleva rulla). Jo ensimmäisenä päivänä saimme pienen alueen nurmikkoa lyhyeksi ja kukkia esille.

Kuvan keltaiset kukat ovat lapinnauhuksia, paikallisia perinnekukkia. Näitä näkee täällä erityisesti vanhojen talojen pihapiireissä runsaastikin. Istutimme viime kesänä näitä kolme, nyt jo kivasti levinnyt ja korkeuttakin kasvaa!

Kun talvella poikien jalkapallokentällä on reilu metri lunta ja tulva-aikana kentän valtaa vesi, on siinä nyt paikoin jopa metrin korkeudelta apilaa. Ei ihme, että jalkapalloammattilaiset kasvavat pääsääntöisesti jossain muualla kuin Lapissa.