Herkkuviikko

Tällä viikolla meillä on herkuteltu. Sain työkaveriltani ihanan kauniin kukkakimpun - mutta se olikin lisäksi kokonaan syötävä yrttikimppu!

Tuoreminttua, rakuunaa ja kehäkukkia. Kaikki syötäviä, täällä Lapin kesässä kasvaneita herkkuja. Sekä silmän että vatsan ruokaa!

Töistä kotiin kimppu matkusti maljakossa auton keskikonsolissa. Tästä jäin miettimään pitäisikö useamminkin olla kukkia autossa ihan muuten vaan? Autoni on kuitenkin useimmiten täynnä lastenrattaita, turvaistuimia, suksia, monoja, koulureppuja, luistimia... joten saattaa olla, että kukat jäisi vain "jalkoihin".

Kotona kukat pääsivät kirkkaaseen Aalto -vaasiin. Todella kaunis ja ihanasti tuoksuva kimppu! Ja niin herkullinen. Minttu on loistava mauste mutta myös ihana lisä veden joukossa, rakuunaa käytin heti illan kanaruoassa. Kehäkukat toimivat ainakin salaatissa syötävänä koristeena. Oiva tapa houkutella myös perheen nirsoimmat salaatin syöjät - mitä erilaisempi juttu, sitä varmemmin maistavat.

Lauantai-iltana oli vuorossa naapuritunturissa Oloksella joka syksyiset Ruokafestit. Ja mitä herkkuja siellä taas olikaan tarjolla; muiden muassa kaskinaurista Sodankylästä, poronkieltä Raattamasta, siikaa Inarijärveltä, kuningasrapua Norjasta ja sokerina pohjalla - Kokki Lapista - aina yhtä hymyilevä ja loistavaa ruokaa tekevä, MTV3:n aamuista tuttu, Tero Mäntykangas.

Pannulle öljyn ja voin sekaan siveltiin aromia katajanoksalla, sitten liekitettiin hirveä jaloviinan voimin.

Ja oltiin siellä mekin. Samalla juhlistettiin isoimman pojan 14 vuotissynttäreitä. Kuinka aika rientääkään nopeaan!

Ilta sai hullunkurisen lopun, kun leikkaava, tuskainen huuto kuului kaksivuotiaamme suunnalta. Vielä hetkeä aiemmin hän oli istunut tyytyväisenä syömässä poron kieltä. Tiesin heti, että nyt sattuu, vaan en, että mihin. Pian huomasimme, että hän oli kaikessa hiljaisuudessa työntänyt hammastikkuja housuihinsa. Naureskellen toimeliaalle pojallemme lähdimme vatsat täynnä kotia kohti.

SMEG

Tästä olemme mieheni kanssa haaveilleet kauan - punaisesta retrohenkisestä Smegistä. Vanha jääkaappi-pakastimemme sanoi vihdoin ja viimein sopimuksensa irti, joten saimme syyn tilata uuden kaapin.

Nyt tämä komeus on sitten saapunut uuteen kotiinsa. Ja soma se on kuin karamelli. Ja tuo punainen väri on meidän mielestä jotenkin raikas vanhan hirsiseinän kanssa. Mutta yläkaapiin ovessa näkyy silmällä (ei kamerassa) pienen pieni lommo - nähtäväksi siis jää saammeko uuden oven vaiko koko kaapin.

(Pienten) investointien syksy

Ensin tuli hiekkalaatikko. Biltemasta. Hinta alle neljäkymppiä. Plus tietenkin hiekkojen hankinta. 

Toimii, loistavasti. Tässä mallissa on kansi, joka taittuu istuimiksi. Itse koottu ja maalattu. Ainoa valmis osa, etukäteen lyödyt naulat, tosin eivät kestäneet käyttöä ja ne on jo vaihdettu ruuveiksi. Käyttäjätyytyväisyys täysi kymppi.

Sitten saapui kesälomareissun aikana Turusta tilattu liesituuletin. Aiemmassa liesituulettimessamme ei ollut ollenkaan suodatinta, eikä meillä ole putkea joka veisi käryt uloskaan. Eli kalojen paistamisen saattoi aistia kotonamme aina muutaman päivän itse paistamisen jälkeenkin.

Tätä liesituuletinta tilatessa meillä hieman pääsi karkaamaan mopo käsistä. Menimme keittiömyymälään ikkunassa olleen tyrkkytarjouksen perusteella. Olimme jo lyömässä lukkoon kauppoja tuosta tyrkystä, kun vilkaisin hieman pidemmälle liikkeeseen. Siellä olikin uutta Savon mallistoa, aktiivihiilisuodattimella varustettu tehokas mylly 90 senttisen lieden päälle. Nyt onnistuu paistaminen ilman, että palovaroitinta tarvitsee löyhytellä.

Edellisten hankintojen jälkeen jääkaappipakastimemme hajosi. Tällä hetkellä pakasteemme ovat kyläilemässä toisaalla, ja odottelemme uutta saapuvaksi ensi viikon aikana. Siitä sitten myöhemmin lisää.

Sisustuslehtien lumoissa

Meillä on sisustuslehtiä vino pino. Niiden tunnelmaan on usein niin ihana uppoutua - haaveilla ja ideoida, joskus myös kriittisesti arvioida. 

Joten mitä huomaan poikamme, kaksivuotiaan taaperon, lukevan ruokapöydässä iltapalalla? Ideal Home November 2013 -numeroa.

Koira keskittyi puolestaan lapsen iltapalaleipään.  

Pikkuvelikin olisi halunnut lukea lehteä - se kiellettiin toteamalla painokkaasti "minun oma, ei vauva lue".

Lipputanko, osa 3 - Siniristilippumme!

 

Siniristilippumme. On se vain kaunis! Ja omassa pihassa vielä.

 

Tavoitteeni on ollut saada tämä lipputanko pihaan ennen vanhimman pojan rippijuhlia. Eilen tulikin jo seurakunnasta pyyntö ilmoittautua ensi kesän rippileirille. Eli ei edes mennyt tiukaksi tämä pystytys.

 

Osa 3, eli itse pystytysvaihe, oli nopea. Mies otti suojat pois tangosta, asetti nupin paikoilleen ja sitten vain siirrettiin tanko sijoilleen ja lähdettiin nostamaan. Naapurin rouvakin saapui juuri parahiksi porkkanoita tuomaan, joten pääsi mukaan nostamaan tätä 12 metristä komeutta pystyyn.

 

"Eihän tuo ole kuin nostaa pystyyn", totesimme porukalla, ja hyvinhän se nousikin. Mutta sitten alkoi epävarmuus. Vaikka järjellä ajatellen tanko ei pääse kaatumaan kun pultit paikoillaan, niin jotenkin tuntui että kaatuu heti jos päästämme naapurin kanssa siitä irti. Eli siinä me roikuimme vastapainoina toisillemme kunnes naapuri totesi pieni virne suupielissään:"irrotetaan, ja katsotaan sitten kuka juoksee". Eikä se tanko mihinkään kaatunut, tietenkään.

 

Mieheni totesi, että "suorassa näyttäisi olevan". Silmä on paras vatupassi, mutta tässä tapauksessa kuitenkin minun silmä, ei mieheni.

 

 

Yllättävän helposti tuo kuitenkin suoraan saatiin.

 

 

Koska sain tämän tangon ja lipun synttärilahjaksi, täytynee lahjan saajana pitää pienimuotoinen puhe. Siis: Aivan ensiksi tahtoisin kiittää :)

*sukulaisia mahtavasta lahjasta!

*miestäni ja poikia pystytyksen monista eri vaiheista

*naapuria henkisestä tuesta aivan loppumetreillä, kun itseltä meinasi usko loppua

 

Ps. ne porkkanat oli todella komeita, täällä Lapissa (naapurin pihalla) kasvaneita herkkuja :)

 

Viimekesäiset orvokit

Viime kesänä löysimme pihamaaltamme vanhan mopon, Tunturi Super Sport. Ajokelpoista siitä ei enää saa, joten teimme siitä (hieman vitsinä) kukkatelineen pihallemme. Myös kukkapurkit, eli vanhat kahvipannut joihin orvokit laitettiin, löytyivät pihamaalta. Kun ei niistäkään enää kahvin keittoon olisi ollut.

Tänä kesänä en laittanut kesäkukkia ollenkaan, koska olimme aika pitkään pois täältä pohjoisesta. Yllätys ja ihastus oli melkoinen, kun huomasimme, että yhdessä näistä kahvipannuista olikin viime kesäinen orvokki lähtenyt uudestaan kukkimaan! Nyt uskallan jo toivoa, että ensi kesänä niitä olisi jo muutama lisää!

Ps. Mies lupasi, että mopo on kyllä myytävänä, vähän käytettynä :)

Lipputangon pystytys, osa 2

Eilen valettiin betonijalusta lipputangolle. Se olikin helpompaa kuin luulin. Kuin lasten leikkiä, ja sitähän se olikin, koska homman teki suurimmaksi osaksi kaksivuotiaamme, isä "vähän auttoi".

Aivan ensin nikkaroitiin muotti, joka upotettiin aiemmin kaivamaamme kuoppaan, siitä enemmän: http://piisijapankko.blogspot.fi/2014/08/lipputangon-pystytys-osa-1.html

Sitten haettiin ämpärillä saunalta vettä. Koirankin mielestä hurjan mielenkiintoista toimintaa.

Vesi sekoitettiin kuivabetonin joukkoon ja hämmennettiin:

Ja valmis betoni kaadettiin kuoppaan/muottiin.

Niin helppoa, että lapsikin sen osaa :)  Nyt odotellaan betonin kuivumista. Ja keskustellaan siitä, kuka saa nostaa ensimmäisen kerran lipun salkoon.