Keskiyön aurinko!

Aina yhtä yllättävä, häkellyttävä, ihmeellinen - keskiyön aurinko. En vain ikinä totu. Olen asunut Lapissa jo lähes 20 vuotta ja joka vuosi yllätyn uudelleen tästä valon määrästä. Kun eteläisessä Suomessa puhutaan kesän valoisista öistä, ei tiedetä mitään siitä, että aurinko oikeasti paistaa keskellä yötä ja voit vaikka lukea sängyssä ilman valoja!!

Tässä muutamia kuvia. Eivät mitään kuvaustekniikan huippua, vaan näissä kuvissa yritän näyttää miltä täällä näyttää keskellä yötä. Kaikki kuvat tässä on otettu viime yönä puolenyön aikaan.

Kello kaksitoista yöllä, aurinko paistaa puiden yläpuolella. Etualalla viime keväänä tontiltamme lumen alta kuoriutunut Tunturi Super Sport. Pientä laittoa vailla.

Tulvavesi on laskenut. Aurinko heijastuu mukavasti koulun ikkunoista. Ja taustalla olevan tunturin rinteillä lunta. Kuten kuvista näkyy, kevät ei ole täällä vielä kovin pitkällä. Koivuissa on hädin tuskin silmuja.

Mutta pian on taas jo juhannus ja silloinhan se on perinteisesti kesä ohi. Nautitaan siis valosta niin kauan kuin sitä riittää. Kaamoksen aikaan sitten ihan erilaiset valot.

Vesi tiellä - jokohan tämä olisi tulvahuippu?

Vesi on jatkanut nousuaan. Edelleen minun on tilannetta helppo vain katsella - meillä ei ole vaaraa että rakennuksia tai tuottoisia peltoja jäisi veden varaan.

Eilen 24.5. tilanne pihamaallamme näytti siis tältä:

Alalaidan veneen perälauta näkyi vielä eilen.

Tänään 25.5. veneen perälaudasta ei näy enää kuin muutama sentti:

Jalkapallokenttämme ei ihan vielä peity vedellä, mutta ei se kaukana ole:

Kaikkialle yltävässä vedessä on myös hyvät puolensa - vesileikit!

Ja tuo meille johtava tie. Nyt se vesi on noussut osin tielle, osin tien pinnan kanssa samalle tasolle:

Nyt vain jäämme jännittämään vieläkö vesi nousee vai olisiko tulvahuippu nyt tässä.

Tulvapäivitys

Edellisessä postauksessani kirjoitin joka keväisestä jännitysnäytelmästämme - tulvasta.

Kaksi päivää sitten 22.5. tilanne näytti pihallamme tältä:

Kuvassa oikeassa alakulmassa myös tontiltamme viime kesänä löytämämme vene (emmekä ole sitä ylös kaivaneet, eli siinä se edelleen on löytöpaikallaan). Ei tuota taida enää edes turvottamalla saada soutelukuntoon.

Tilanne tänään 24. päivä:

Vene on jälleen "vesillä".

Vaikka keli on kolea eteläisen Suomen helteisiin verrattuna, vietettiin täälläkin kuiten eilen paikallisen supermarketin kesäkauden avajaisia. Paikalla oli pomppulinna, taikuri ja ilmapalloja. Eikä ihan mitään pieniä ilmapalloja vaan sellainen, joka piti kotiin kuljetuksen ajaksi solmia kattotelineeseen kiinni koska ei mahtunut auton ovista sisään. Kotona avattiin ulko-ovet tuplana koska muutoin ei mahtunut pallo sisälle. Oli kuitenkin kaiken vaivan arvoista! Taikurin tekemä koirailmapallokin on kuvassa vielä ehjä, tätä kirjoittaessani se on jo "rrrrikki".

Koleasta kelista huolimatta täälläkin on jo avattu tramppakausi (ja riisuttu vaatteet ja kengät siististi trampan viereen):

Sekä jännitetty Suomen jääkiekkopelejä:

Tulva tuli - vai tuliko?

Jokakeväinen jännitysnäytelmä on alkanut. Kaikkialla puhutaan siitä, jotta nouseeko vesi, tuleeko tulva. Jos nousee, ylittyykö tulvaraja. Joet ovat jo jäistään luopuneet, mutta järvillä on lähes pilkkikelit.

Lainalaisuuksia tulvalle ja sen kehittymiselle on paljon:

• Tuntureilla on vielä lunta, se kun sulaa, tulee tulva.
• Jos sataa, tulva kasvaa.
• Jos on lämmin, lumi haihtuu, eikä tule tulvaa.
• Jos on viileää, sulaminen hidastuu ja tulva helpottuu.
• jne. jne.

Yksi asia kuitenkin on varma: lumet sulaa ja jossain vaiheessa tulee kesä! Tosin huomiselle on ennustettu pohjoiseen Lappiin jopa 10 senttiä uutta lunta. "Suomessa on nyt hellekelit" -uutinen ei ihan päde koko maahan kuitenkaan.

Kuvasin rantamme tulvatilannetta eilen ja tänään. Punainen aurausviitta keskellä kuvaa toimikoon mittatikkuna vertailussa. Ja normaali veden korkeus on tuolla pensaiden takana. Ensin kuvat eiliseltä eli 21.5.2014:

Sitten tämän hetkinen tilanne (22.5.2014):

Eli onhan tuo noussut jo ihan kunnolla. Mutta vielä pitäisi nousta n. 40 cm että tiemme menisi poikki. Sitä odotellessa olemme käyneet täydentämässä ruoka- ja juomavarastot. Me pärjäämme kyllä useammankin päivän vaikka tie katkeaisi. Ja naapurilla on veneet ynnä muut ettei täällä ihan hätä tule vaikka vesi nousisikin tuosta. Koululaisetkin ovat luvanneet selvitä vaikkeivät pääsisikään kouluun. Mutta pelottavaa tämä on tietenkin kaikille niille, joilla talot ja muu omaisuus on vaarassa aina näin tulva-aikaan, joten jäämme seuraamaan tilannetta.

Suomen Markka 1921

Pari iltaa sitten olin laittamassa ruokaa. Ihmettelin, kun ruoka ei näyttänyt kypsyvän millään, ja syynkin huomasin pian: kaasu oli loppu.

Totesin, että onpa hyvä että mies on kotona, koska kaasupullon vaihto on minulle vielä jotenkin vieras asia, vaikka sitä siis säännöllisesti täällä tehdäänkin. Ja niin mies lähti vaihtamaan kaasupulloa, joka sijaitsee keittiön seinän takana ulkokotelossa. Siinä kaasupulloa vaihtaessaan hän oli huomannut maassa jonkun kolikon. Lähempi tarkastelu osoitti, että kolikko on Suomen Markka vuodelta 1921.

Tässä Markka edestä ja takaa:

Kolikko näytti erehdyttävästi kuparikolikolta, minusta siinä oli jo kuparin vihreää patinaakin nähtävissä. Pitihän tuo heti etsiä netistä, josko arvokaskin löytö. Heti ensimmäisellä haulla ilmeni, että vuoden 1921 markat ovat nikkeliä. Hopeisten markkojen teko oli lopetettu jo 1915.

Netistä löytyi myös ohje kolikon puhdistukseen. Yllättäen: ketsuppi. Eli liotetaan 3-5 minuuttia ketsupissa. Siispä mies upotti kolikon Heinzin vähäsokeriseen:

Lopputuloksena oli hivenen puhdistunut, mutta edelleen kuparin värinen hyvin patinoitunut kolikko. Lienee ollut tuolla maassakin jo ainakin 60 luvulta lähtien.

Kuvat ketsuppikäsittelyn jälkeen:

Markka ei kuitenkaan ole meille "kultakaivos", eli päivätöitä pitää jatkaa. Hinta-arvio netin mukaan on 0,5-5 €, joten säästämme tämän osana talomme historiaa. Jäimme tosin miettimään, mitä kaikkea pihamme ja etenkin talomme alusta kätkee sisäänsä. Viime kesänä löysimme pihalta jo vanhan veneen (uponneena maahan), kahvipannuja (puhkiruostuneita), vanhan mopon kolmella rekisterikilvellä sekä yhden puisen suksen jäänteet.

Remontti - vähiin käy ennen kuin loppuu (tällä erää)

Olen aiemmissa postauksissani kertonut talomme sisätilojen pienimuotoisesta remontista, jossa vaihdettiin kirjaston paikkaa ja tehtiin pienille lapsille oma huone sekä luotiin taloon hieman lämmöneristystä lisäämällä osaan tiloista eristykset ja sisäseinät.

Tai remonttipäätöksen tehdessämme ajattelimme, että kyseessä on pienimuotoinen ja nopea pintaremontti. Remontti alkoi heti vuoden alussa, nuorimman poikamme ollessa neljäviikkoinen.

Nyt tuo pieni poikamme on viisi kuukautta vanha ja osaa jo näppärästi kääntyä ja ryömimistä opettelee ainakin huudoista päätellen, mutta pieni, nopea pintaremonttimme on vielä(kin) kesken.

Päivitystä sen osalta:

"Kirjasto" siirtyi siis yläkertaan ja aiemmin kirjastohuoneena toimineesta alakerran toisesta kammarista tehtiin pikkupojille oma huone. Yläkertaan haluttiin myös liukuovet laitoihin varastotilojen oviksi.

Emme oikein keksineet, jotta minkälaisen kirjahyllyn laittaisimme yläkertaan, jossa haasteen asettaa nopeasti laskeva katto ja iso ikkuna. Mieheni päätti kokeilla, miltä näyttäisi viinilaatikoista ja liimapuulevystä koottu hylly. Ja minusta siitä tuli erittäin toimiva ja vielä lisäksi kivan näköinen!

Tähän "kirjastoon" nyt ei valitettavasti mahdu mitään isoa laiskanlinnaa, jossa loikoilla mukavasti lukemassa kirjaa samalla, kun lapset leikkivät nätisti keskenään. Siispä kaksi käytännöllistä tuolia saa riittää. Pöytänä tämän talon mukana tullut ovaali vaneriluomus. Jos joku keksii mikä se alunperin on ollut tai mihin käyttöön oikeasti tarkoitettu, niin kertokaa toki!

Laitoihin teetimme liukuovet. Oli muuten yllättävän vaikea ja työläs projekti. Katto ei tämän ikäisessä talossa ole ihan suora, joten kiskot eivät ole ihan viivasuorat. Luulin, että nämä olisi onnistuneet huomattavasti "kevyemmin" eli ohuella vanerilevyllä tms. mutta ammattilaisten mielestä ei olisi toiminut, joten nyt tehty ihan paksusta oikeasta ovilevystä. Tulevaisuudessa laitamme (kunhan kerkiämme) vielä peitelistan kiskon eteen, mutta toistaiseksi hyvä näin.

Viipurista evakkoon lähtenyt arkku on nykyään täynnä lautapelejä.

Ja sitten vielä tulevaa projektia: lisää kirjahyllyä. Äitini loistava idea (Ikean Expedit -hylly tilanjakajaksi niin, ettei huone "katkea" ja pimene ihan kokonaan) jatkokehiteltiin niin, että tilanjakaja kyllä tehdään mutta samalla tyylillä kuin nuo muutkin kirjahyllyt - eli viinilaatikoista ja liimapuulevystä. Ongelma: viinilaatikot on loppu. Ratkaisu: kirjat tällä hetkellä pinossa lihalaatikoissa. Avunhuuto: Ystävät kalliit: tuokaa meille lisää viinilaatikoita, eikä haittaa jos ovat täysiä, autamme teitä tyhjentämäään ne :)

Tilanjakaja -kirjahylly tulee tuohon hirsipalkin päälle erottamaan kirjastotilan isompien poikien peli- ja liikuntatilasta.

Sisäilmaongelmasta (päivitys edelliseen postaukseeni)

Edellisessä postauksessani kirjoitin kylämme koulun sisäilmaongelmasta ja lapsemme kotikoulun toteutuksesta.

Tulokset sisäilmatutkimuksista saatiin ja viime perjantaina ne julkaistiin. Koulun ilmanvaihdon tuloilmakammiosta löytyi hometta, juuri sellaista hometta joka aiheuttaa kämmenselkään ihottumaa sekä astmaoireita. Bingo!

Koulu päätettiin sulkea, kaikki oppilaat sijoitettiin väistötiloihin (hieno uusi käsite, jonka olen tässä viimeisen vuoden aikana oppinut!).

Ihanaa, että ongelman aiheuttaja selvisi! Harmi, että meillä vanhin lapsista kerkesi sairastua melko vaikeaan astmaan. Eikä hän ole ainoa, koulussa on useita astmalapsia. Mutta olen todella tyytyväinen että ongelman syy selvisi ja se pystytään korjaamaan!

Luin eilen kommentteja paikallisen sanomalehden nettipalstalta. Ei ehkä olisi pitänyt lukea. Kylläpä ihmisillä on ihme käsityksiä sisäilmaongelmasta, syyllisten pään pölkylle tuomisesta sekä ja paljon muusta...

Poika lähti tänään taas innoissaan kouluun, tai siis niihin väistötiloihin. Oikein ihmettelimme miten "hepakassa" oli kun pyöräilykypärää päähänsä sovitti, mutta sitten hoksasimme, etteihän hän ole lähtenyt kouluun kohta kahteen kuukauteen. Toki taivaalta satava lumi aiheutti lisäkysymyksiä pyöräilyn suhteen, mutta rohkeasti hän lähti uudelle koulutielleen.


Ps. saimme talvelle jatkoaikaa (minusta takatalvi -käsite on jotenkin negatiivinen). Nyt on aivan mahtavat hiihtokelit, siis maastossa. Joet ja järvet alkavat olla jo sulia :) Ja saattaisi olla riskialtista vaihtaa autoonkaan kesärenkaita vielä.