Tervetuloa meille!

Tervetuloa meille!
Koti

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Seesteinen arki?

Sain häkellyttävän ihanan palautteen blogistani, kuinka on ihana lukea meidän arjesta kun se on niin seesteistä. Hmm. Hymyilytti ja hieman hävettikin, olenko hieman kaunistellut totuutta?

Esimerkiksi eilen oli tarkoitukseni postata viikonlopun tekemisistämme, tyyliin miten ihanaa ja mukavaa oli viikonloppuna puuhata yhdessä lasten kanssa. Ja olihan se, ihana kotona vietetty viikonloppu.

Mutta postauksen kanssa toisin kuitenkin kävi. Eilen ei ollut hetken rauhaa kirjoittaa postauksia. Taapero sairastui flunssaan. Vauva puolestaan oli päättänyt jättää kaikki päiväunet väliin. Ja pulautella.



Jätin kymppivuotiaan lastenvahdiksi ja lähdin pikaisesti apteekkiin ja kauppaan. (Tähän aikaan vuodesta kylällämme oleva apteekki on auki 7 päivää viikossa, hiljaisempina aikoina sairastuminen onkin ajoitettava tiistaille tai perjantaille, tai muutoin jää ilman lääkkeitä.) Matkalla kylälle tajusin lähteneeni liikkeelle vanhassa, lähinnä puiden kantoon soveltuvassa takissa, ilman mitään ehostusta/meikkiä tuoksuen lähinnä (isolle) pulautukselle. Hehkeä kotiäiti seesteisessä arjessaan.

Mutta siitä viikonlopusta:

Päivät suunniteltiin hyvin



Leikittiin legoilla



Käytiin kiihkeä pihapeliturnaus



Jännitettiin Kaisan ampumahiihtoa telkkarista (cupin voitto, onnea Kaisa!)



Syötiin hyvää ruokaa



Ja osa meistä pudotti lunta talkoissa erään mökin katolta. Junnut keräävät rahaa päästäkseen kesällä jalkapalloturnaukseen Tanskaan. Poikamme toteamus: "varmaan ollaan ainoita, jotka lumitöitä tekemällä rahoittavat matkaansa jalkapalloturnaukseen."

Tulppaanien hoito-ohje (?)

Tulppaanit uutena, lehdestä luetun hoito-ohjeen mukaan käsiteltyinä.

En todellakaan ole hortonomi, vaan kaikkea muuta. Olen epäonnistunut niin kaktusten, jukkapalmun kuin orkideankin kanssa. Olen saanut jopa anopinkielen kuolemaan. Viimeksi heitin roskiin kuolleen enkelinsiiven. Se oli jätetty meille "hoitoon", toki ystäväni tiedosti riskit sen meille jättäessään. Tällä hetkellä meillä ei ole yhtään viherkasvia.

Leikkokukkien kanssa on helpompaa; ne voi laittaa roskikseen/polttaa takassa siinä vaiheessa, kun aika niistä jättää. Ei mullan vaihtoja, ei kastelun muistamista.

Viime viikolla postauksessani mainitsin Ilta-Sanomien netissä olleesta tulppaanien hoito-ohjeesta jota ryhdyin kokeilemaan. Tässä kuva viikon jälkeen:

Tulppaanit reilun viikon jälkeen.
Tulppaanithan neuvotaan nostamaan yöksi viileään. Meillä tätä ei tarvitse tehdä, vaan neuvo toteutuu itsekseen tuvan lämpötilan laskiessa öisin hieman ulkolämpötilasta riippuen sinne 10-16 asteen hujakoille (plussaa sentään).

Nyt kuitenkin luovuin näistä tulppaaneista mieheni tuodessa uudet, tällä kertaa kauniin puna-valkoiset, joihin pääsin kokeilemaan samaa hoito-ohjetta. Taitavat olla eri rotua, ihan eivät samalla tavalla näytä pysyvän pystyssä kuin nuo edelliset..



perjantai 21. maaliskuuta 2014

Suuren urheilujuhlan tuntua

Eilen oli kuntamme koulujen väliset hiihtokilpailut, joihin minäkin matkasin omiani, ja heidän luokkakavereita, kannustamaan. Keli oli mitä komein; aurinko paistoi ja hanki kimmelsi. Yöllä oli taas ollut pakkasta lähes 30 astetta, kisan pakkasraja oli 17. Onneksi aurinko jo lämmittää niin ihanasti, että kisan alkaessa pakkasta oli vain kymmenkunta ja kisat siis saatiin käyntiin vaikkakin keli oli hieman nihkeä.

4. luokan poikien 2 km vapaan tyylin lähtö on tapahtunut. 

Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Muistelin omia kouluaikojani, millaista pakkopullaa hiihto silloin olikaan. Täällä Lapissa hiihtoon suhtaudutaan yleisesti mielestäni aivan eri tavalla, positiivisesti. Jopa ne, jotka päälajinaan harrastavat rinnelajeja, olivat eilen innolla mukana ja sijoittuivat erinomaisesti näissä karkeloissa!

Itse muistan viitosluokalla tehneeni päätöksen, etten hiihdä enää IKINÄ. Onneksi huonoja päätöksiään voi myös pyörtää, kuten minä olen hiihdon osalta sittemmin tehnyt.

7. luokan poikien 3 km vapaan tyylin lähdöstä...

...ja maalista. Onko tutun oloista makoilua? Olympialaisten naisten hiihdostako ottivat mallia?
Siellähän Aikku muiden mukana makasi maalissa ja päätyivät "kaikkensa antaneina" maailmalla lehtikuviin.


Sain viime viikolla vihdoin hankittua kaksikerroksiset rattaat. Eli taapero yläkerrassa, alakerrassa makuupussissaan nukkuu 3 kk:n ikäinen vauvamme. Taapero kannusti jo ahkerasti isoveljiään, jotka molemmat voittivat omat sarjansa. Kuvassa 4. luokan voittaja, 7. luokan hiihtäjä oli tässä vaiheessa vielä odottelemassa omaa latuvuoroaan. (Olen pojista kyllä erittäin ylpeä mutta kredittejä heidän hiihtotaidoista täytyy antaa ihan muualle...) Huom. taaperolla isoimman veljen Chelsea -pipo, tärkeääkin tärkeämpi juttu tässä viime aikoina.


Koululaisille oli järjestetty torstain kunniaksi hernekeittoruokailu kisapaikalle. Ystäväni puolestaan oli järjestänyt gourmet-buffetin autonsa peräkonttiin perheelleen ja sinne minäkin päädyin kuokkimaan. Hirvenlihaa kahdella tapaa, kirsikkatomaatteja, parsakaalia, kahvia... Nam nam nam. Melkoista luksusta, tällä kertaa ei tarvinnut (eikä ollut tarjollakaan) kisamakkaroita syödä :)


Aamulla lähtö kotoa kisoihin oli melko nopea. Joten kotiin päästyämme oli aika tiskata. Onneksi minulla on nykyään apuri jo tässäkin touhussa, itselleni jää (lähes) sivusta seuraajan rooli. Puhdasta tuli, toki "rapatessa roiskui" ja minulle jäi pöydän, lattian, ikkunan ja tuolin kuivaus.



maanantai 17. maaliskuuta 2014

Ruokaa, ruokaa...



Asumme Lapissa pienessä kylässä, jossa näin kevättalvisin eli sesonkiaikaan ruokakaupasta saa mitä ihanimpia ja erikoisempia herkkuja. On jopa palvelutiski, jossa myydään juustoja, lihoja, kaloja ja muuta merenelävää. Hedelmä- ja vihannestiski oikein pursuaa monipuolisesti mitä eksoottisempia tuotteita. Ihan ympärivuotista tämä onni ei ole, vaan siis rajoittuu tähän sesonkiin. Mutta silloinhan se on taottava kun rauta on kuumaa, sanoo vanha sanontakin. Ja siis silloin kun saadaan, niin nautitaan näistä erikoisimmista tuotteista. Hiljaisemmalla kaudella syödään sitten enemmän sitä jauhelihaa.

Kerran löysimme paikallisesta marketista jopa mustekalan. Ostimme sen mieheni kanssa innoissamme, sitten tajusimme, ettemme olleet koskaan valmistaneet mustekalaa. Kilautus kaverille, joka on erinomainen kokki, ja avot, mustekalamme valmistui salaatin kanssa herkuksi.


Tällä kertaa kaupassa oli sinisimpukoita, jotka ovat meidän koko perheen suurta herkkua. Isot pojat olivat hiihtokilpailuissa joten vain yksi kilo tätä herkkua päätyi meillä pataan. Pieni kokkimme touhusi mukana, kuvassa hämmentää simpukoiden sinihomejuustokastiketta. Siis tyyliin Roquefort -simpukat, kuitenkin kotimaiseen Auraan valmistettuna.



Koska noudatamme vähähiilihydraattista ruokavaliota eivätkä isommat pojatkaan olleet kotona, emme tällä kertaa tehneet lohkoperunoita simpukoiden lisukkeeksi ollenkaan. Jokin aika sitten löysin netistä vähähiilaristen juustoleipästen ohjeen, ja nämä sopivat lisukkeeksi erinomaisesti myös simpukoille.


Tästä ohjeesta tulee noin 10 leipää:

2 kananmunaa
1,5 dl mantelijauhetta
2 dl juustoraastetta
1 tl leivinjauhetta

Kaikki ainekset sotketaan keskenään ja laitetaan pieniksi kasoiksi uunipellille kuten kuvassa. Paistetaan nopeasti 200-225 asteisessa uunissa.

Valmistuvat nopeasti ja ovat erittäin vähähiilarisia, yhdessä leivässä on vain noin 1 g hiilihydraattia.



Joskus etenkin hedelmät tai kasvikset on niin kauniita, että niitä ei meinaa raaskia käyttää ollenkaan. Tämän kauneuden löysin tosin paprikan sisältä.

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Perjantai-illan kokkausta vähähiilarisilla ohjeilla

Olen jo muutaman viikon ajan suunnitellut, että lisään tänne blogiini myös ruoka-aiheisia postauksia. Ristiäis-postauksessani jo muutama yksinkertainen ruoka olikin esillä.



Eilen kokkasimme mieheni (ja taaperomme) kanssa vähähiilihydraattista pitsaa. Löysin ohjeen aivan ihanasta blogista täältä. Tuossa blogissa on paitsi vähähiilihydraattisia ruokaohjeita, myös ihania kuvia! Kannattaa katsoa.

Tämä pitsa tehdään rahkapohjaan, johon tulee lisäksi myös kananmunia, juustoraastetta, ruisjauhoja, kauraleseitä, leivinjauhetta ja suolaa. Täytteenä meillä oli pepperonia, tonnikalaa, katkarapua, sipulia, valkosipulia, juustoraastetta sekä pohjalla Mutti -tomaattisosetta. Tai siis ei se oikeasti mitään tomaattisosetta ollut, vaan puolikkaita tomaatteja purkissa, mutta näppärä mieheni soseutti tämän erheostoksensa sauvasekottimella maukkaaksi soseeksi.

Teimme pitsan tämän ohjeen mukaan eilen ekaa kertaa. Yllättävää oikeasti, miten hyvää siitä tuli. Ja niin oikean pitsan oloinen, paitsi oikeasti maukkaampi. Meidät yllätti se, että pitsa ei ollut yhtään rahkapiirakan oloinen, vaikka olikin rahkaan tehty pohja. Juuri söimme lounaaksi loput ja edelleen maistui hyvältä.

Miksi siis vähähiilarista ruokaa?

Olemme mieheni kanssa noudattaneet vähähiilihydraattista ruokavaliota viime kesästä lähtien. Miehelläni tämä vhh -ruokavalio on korvannut sokeri-, verenpaine- ja kolesterolilääkkeet. Viimeisissä kontrolleissa arvot ovat nyt sellaiset, että lääkitystä ei edes aloitettaisi. Eli ruokavalio korjannut elimistön virheet. Onko sittenkin niin, että elimistömme ei aiheuta diabetestä, vaan se onkin ruokavalio joka nämä ongelmat aiheuttaa?

Eilisessä IltaSanomien verkkolehdessä oli juttu tulppaanien oikeaoppisesta käsittelystä. Eli uusi imupinta, pari senttiä vettä ja kääreet paikoillaan 10-15 minuuttia.



Tilasin kaupasta siis myös pari nippua tulppaaneja, pakkohan tätäkin ohjetta oli kokeilla. En ole ennen kääreitä jättänyt paikoilleen aluksi, mutta ehkä tuo ohje toimii, koska tänään upeat tulppaanit ilostuttavat ruokapöydällä. Ihanaa viikonloppua kaikille!


tiistai 11. maaliskuuta 2014

Keli kuin huhtikuussa

Eilen oli lämmin keli (+5) ja aurinko paistoi. Toki tuuli oli voimakkaan oloinen (19 m/s) joten se hieman tasoitti tuota lämpöä. Vaikka toistaiseksi luntakin on vielä paljon, niin tämmöinen keli on omiaan sulattamaan lunta huimaa vauhtia, valitettavasti.

Nyt vielä kelit kuitenkin aivan erinomaiset täällä tunturissa. Lähdin eilen tähän kotijärvellemme koirien ja vauvan kanssa. Hankikanto niin koirille kuin minullekin, kun liikuin suksilla.

Koirat nauttivat, vauva nukahti ahkioon.


 Koiramme ovat cottoneita, eli virallisesti Coton de Tulear -rotuisia turreja. Indy on reilu vuoden ikäinen, Hima jo 2,5 vuotias, molemmat poikia. Nämä koirat ovat "allergiavapaita" eli niillä ei ole aluskarvaa eikä näin ollen koirahilsettä, joka kuulemma ihmisille allergiaa aiheuttaa. Meillä ainakin erinomainen vaihtoehto, koska vanhimmalla pojallamme on koira-allergia sekä astma, eikä näistä koirista hänelle tule oireita vaikka kuinka niiden kanssa telmisi.



Vauva-ahkiomme on jo vanhimman pojan peruja, siis 13 vuotta vanha ja silloinkin käytettynä ostettu, mutta edelleen toimiva ja erinomaisessa kunnossa. Ja on tätä kuitenkin käytetty ihan mallikkaasti jokaisella muksullamme. Näitä saa muuten vuokratakin päiväkäyttöön tunturien vuokraamoista, eli omaksi ei suinkaan tarvitse ostaa jos vain muutaman päivän vuodessa käyttää.

Eilen hiihtäessämme kymppivuotias tuli järvellä vastaan, koulusta kävellen moottorikelkan jälkeä kotiin. Hänkin haki sukset ja tuli mukaamme hiihtolenkille. Vaikka nuorella on jo tällekin talvelle yli 1000 km hiihtokilometrejä takana, niin sattuu sitä etevämmällekin hiihtäjälle. Hän nimittäin kaatui temppuillessaan kesken hiihdon. Ja koirat riensivät apuun. Tilanne oli koominen, jopa hiihtäjää itseään nauratti :)


Kotipihalle palattuamme poika kysyi: "joko pian kootaan tramppa?". Minua nauratti, sen verran paljon tuota lunta vielä on:


Suksiahan on nykyään vaikka minkälaisia. On erilaisia pitopohjiakin, nanogrippiä ja vaikka mitä. Itse tykästyin jo kymmenen vuotta sitten näihin Exelin tekemiin lyhyisiin pitopohjiin. Tuolloin sukset tuli markkinoille erityisesti kohderyhmänä aloittelevat hiihtäjät sekä suksivuokraamot näiden helppohoitoisuuden (lue: voiteluvapauden) takia. Sukset ovat siis huomattamasti normaaleja perinteisen suksia lyhyemmät, eli siksi myös helpommat aloittelijan käsitellä. Exel on sittemmin lopettanut näiden teon, mutta minulle jäi tuolloisesta kokeilusta käyttöön nämä yhdet. Ja siis edelleen toimiva erinomainen pari. Eilisessä kelissä, kun lumen pinta oli jäinen ja aurinko paahtoi, nämä luistivat lennokkaasti mutta silti lähes "seinäpito" takaisin kotipihalle noustessa, vaikka ahkiokin oli perässä. 

Tänään paistaa taas aurinko, eikä tuulikaan ole voimakas. Siis ulos ja pandarusketusta hankkimaan!

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Kevät!?

"Kevät saa tulla" julistaa toissapäivänä jaettu Avotakka. "Verhot sivuun, tervetuloa aurinko" se jatkaa.

Itse juuri äsken huomasin, että aurinkohan se siellä pilkottaa pilviverhon takana. Vihdoin. Ja samassa huomasin tai oikeammin muistin, että meidän ikkunat ovat melko likaiset. Siis niin likaiset, että niistä nyt nippa nappa näkee vielä ulos ja auringon valo pääsee sisälle juuri sen verran, että pöly ja sormenjäljet pinnoilla erottuvat selkeästi. Kaamosaikaan tätä ei huomaa, mutta ensimmäinen aurinkoinen kevätpäivä paljastaa totuuden. Ristiäiset oli onneksi sen verran myöhään illalla, että ulkona oli jo hämärää kun kirkosta kotiin saavuimme.

Tässä tulee tunnustus: en ole (vielä) pessyt ikkunoita tässä talossa kertaakaan. Siis puolentoista vuoden aikana. Eikä tainnut olla edellinen omistajakaan, onneksi täällä ei ole liikenteen pölyä niinkään.

Ja tässä seuraa selitys: ikkunat ovat vanhat, ikkunaruudut vanhaa osin "röpelöistä" lasia. Ikkunoiden pesu ei siis ole ihan helppoa. Näissä ei ole saranoita avaamista helpottamaan ja uudelleen sulkeminenkin vaatii uudet pellavanauhat ja ikkunateipit.

Eli ihan hetkeen en näitä myöskään ole pesemässä. Aikaisintaan toukokuussa, kelirikon aikaan kun uloskaan ei taas halua. Sillä nyt aion nauttia keväthangista ja -auringosta ulkona, en ikkunaruudun takaa.

Kevään aikana tavoitteena myös päästä kuvan tunnelmiin jälleen kahden vähemmän "kyykätyn" talven jälkeen.


torstai 6. maaliskuuta 2014

Seinien kertomaa

Olemme välillä miettineet, jotta tämän talomme seinillä saattaisi olla monta tarinaa kerrottavanaan, 130 vuoden ajalta. Kylällä kuulemani vihjailut tyyliin "siinä talossako te asutte..." ovat mielenkiintoisia, mutta kukaan ei kokonaisuudessaan osaa/halua kertoa ihan kaikkea.. Kummituksiin emme kuitenkaan vielä ole törmänneet.

Tässä kuitenkin otteita seiniltämme. Osa nimistä ja nimikirjaimista erottuu selkeästi. Sekä ovessa olevat kirveen jäljet. Ja paljon muuta, kuten tukkimiehen kirjanpito. Haulikolla ammuttu katto mainitaankin jo aiemmassa postauksessani http://piisijapankko.blogspot.fi/2014/01/talo.html

Tuvan seinälle kaiverrettuja nimikirjaimia.



Osa myös selkeästi tussilla taiteiltuja.


Tukkimiehen kirjanpitoa keittiössä?


Makuuhuoneemme seinän nimikirjaimia. Huoneessa on jossain vaiheessa ollut sauna, eli olisiko lauteella istuessa kirjoitettuja?

Näitä epäilemme kirveellä isketyiksi. Nykyisen lastenhuoneemme ovessa.

Lastenhuoneen toinen ovi. "Pirkko" ja muut.

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Ristiäiset





Vietimme joulukuussa syntyneen poikamme "Väiskin" ristiäisiä viikonloppuna. Itse kastaminen tapahtui Marian kappelissa Sirkassa, juhlat vietettiin meillä kotona. Kappelissa kuvaajana toimi meidän kymppivuotias, yläastelaisella oli oma roolinsa lähetyskäskyn ja isoveljen rukouksen lukijana, sekä vauvan pään kuivaajana. Taaperoikäiselle isoveljelle muodostui lähinnä häirikön rooli kirkossa. Toki pappi oli armollisempi, hänestä isoveljessä oli selkeää suntio-ainesta.


Kuvassa kastemalja. Sekä papin, äidin ja kummien jalkoja :)


Ristiäismenu: 
kylmäsavulohitartar, ruisleipä
Lapin ukon keitto
Väiski -kakku ja vhh-juustokakku

(Ristiäismenun reseptejä tämän postauksen lopussa.)

Isoveljelle maistui kylmsavulohitartar. Kainalossaan aina uskollinen Jeppe.
Kakku nimen mukaisesti.
Tuleva partiolainen?
Kuten kuvista huomannee, Väiski -nimen mukaan oli kakku ja hattu. Tarjolla piti olla myös Väinämöisen Palttoonappeja tartarin kanssa, mutta ne unohtui laittaa pöytään. Kaikkea ei voi muistaa. Väiski -hatun teki ystäväni, koska partiokaupoissakaan ihan näin pientä ei ollut myynnissä.

Meillä syödään vähähiilihydraattista ruokaa, siispä tarjolla oli sekä "normaalia" että vhh-vaihtoehtoja.

Kylmäsavulohitartar (sinällään vhh, ei tarvitse muuttaa mitenkään):

Creme fraiche
Kylmäsavulohta siivuina/paloina
Tilliä
Kaprista
Sitruunan mehua
Mustapippuria
Sipulia

Lapin ukon keitto:

Perunoita (ei vhh -vaihtoehdossa)
Vettä
Koskenlaskija viherpippuri ja perinteinen juustoja
Valmista käristystä

Ensin tehdään/ostetaan valmis käristys (poro, hirvi tai saksanhirvi).
Perunat kuoritaan ja pilkotaan ja keitetään melkein kypsiksi. Kun melkein kypsiä, lisätään joukkoon juustot pilkottuina sulamaan, samassa kun juustot sulaa niin perunat kypsyy loppuun. Lopuksi lisätään valmis käristysliha joukkoon. Maustetaan pippurilla ja tarvittaessa suolalla, mutta kärityksessä on jo valmiina yleensä melkoisesti suolaa ja pippuria sekä sipulia, eli kauhiasti ei tarvinne lisää maustaa..
Vhh -vaihtoehto tehdään kuten tämä, mutta ilman perunoita eli veteen sulatetaan juustot ja sekaan vain käristys. Lisäksi mausteena voi molemmissa vaihtoehdoissa käyttää esim. lihaliemifondia jos haluaa.